Jeesusko ilonpilaaja?

Tunnemme sanan jeesustelu, joka tarkoittaa hurskastelua ja tekopyhyyttä. Mutta tiedämmekö, että kaikki Jeesuksesta puhuminen tai laulaminen ei ole jeesustelua. Välillä tuntuu, että jeesustelun pelossa Jeesuksesta vaietaan kokonaan.

Kuten eräässä komeassa virressä veisataan, on Kristus kirkon Herra. Kirkko ja sen työntekijät ovat Jeesuksen asialla. Jokainen jumalanpalvelus vietetään kirkkovuodessa, jonka jokainen pyhä kertoo Jeesuksesta ja hänen asiastaan jotain tärkeää. Kirkkovuosi on näin Jeesuksen elämä ja opetukset pähkinänkuoressa. Kun niin sanottuja tekstivuosikertoja on kolme, valottuu Jeesuksen merkitys varsin monipuolisesti. Joka neljäs vuosi voisi laiska pappi pitää saman saarnan, mutta kun seurakuntalaisten joukossa joku voi muistaa niinkin pitkälle, on papin parempi olla ahkera ja studeeraava.

Tämä pyhä on osa loppiaisaikaa, joka tänään kertoo ja muistuttaa Jeesuksen jumalallisesta voimasta. Ensimmäisen vuosikerran evankeliumi kertoo kuuluisista Kaanan häistä, joissa Jeesus ei todellakaan ollut mikään ilonpilaaja. Toisen vuosikerran evankeliumi, joka tänään luetaan kirkoissa, nostaa esille yhden kohtaamisen. Samarialainen nainen ja Jeesus, juutalainen mies kohtaavat. Periaatteessa samarialaisen ja juutalaisen kohtaamista ei olisi pitänyt tapahtua. Jeesus ei kuitenkaan ole tavallinen juutalainen. Hänen vanhempansa Maria ja Joosef olivat kyllä lakia kunnioittavia hurskaita juutalaisia. Jumalan armosta ja Pyhän Hengen voimasta Mariasta tuli jumalansynnyttäjä, Sanan synnyttäjä, jonka synnyttämä Jeesus kulkee läpi kaikkien lukkojen, murtaen ja murskaten kylmät ja yhteyden tiellä olevat muurit.

Nykyaikanakin ilmenee sellaista uskonnollisuutta, joka estää ihmisten kohtaamisen. Aidoksi kristillisyydeksi en tohtisi sellaista kutsua. Vieläkin on yhteisöjä, joka katsovat omistavansa totuuden. Ei ole kuitenkaan ketään, kenen pelastuksen tähden Jeesus ei olisi syntynyt. Ei ole ketään, kenen puolesta Jeesus ei olisi kärsinyt ja kuollut ristillä. Jos anteeksiantamusta saarnataan, sitä on saarnattava kaikille.

Joulun juhla-ajat kestävät kynttilänpäivään saakka. Jos joulun juhlassa on Jeesuksella ollut sijansa, niin tuskinpa on suurta kiirettä arkeen palata. Harmaata arkea riittää kyllä liiaksikin. Varsinkin nyt, kun luontokin on oikeaan talveen verrattuna harmaa ja liukas. Älkäämme eksykö pettäville jäille elämässä tai uskossa.

Ylösnousemuksensa jälkeen, taivaaseen astuessaan Jeesus antoi ihanan lupauksen läsnäolostaan, joka yltää myös meidän elämämme päiviin. Eikä Jeesus vain lupaile, vaan varmasti täyttää ja toteuttaa sen, minkä on luvannut. Tällaisesta Jeesuksesta kirkko jäsenineen ei voi vaieta: ”Jeesus Kristus on juhlariemu, voima, virvoitus. Vain Sinuun katson, ja pelkää en.”

Arto Penttinen

Pielaveden seurakunnan kirkkoherra ja Iisalmen rovastikunnan lääninrovasti

Jätä kommentti

*