Jippii! Leirikesä!

Kerran eräs nuori kysyi minulta: ”Milloin sinä tulit uskoon?” Minä tuumailin aikani kysymystä ja vastasin sitten: ”En minä tullut uskoon, vaan kasvoin avoimena uskolle.”

Tuota nuoren asettamaa kysymystä ja siihen tarjoamaani vastausta mietin jälleen alkavan leirikesän kynnyksellä. Itselläni on tulevana kesänä kaksi rippileiriä ja yksi varhaisnuorten leiri.

Kuinka minä voisin tarjota vastauksia lasten ja nuorten suuriin kysymyksiin?

Kuinka voisin seurakunnan työntekijänä luoda hedelmälliset puitteet lapsen ja nuoren oman uskonelämän pohdiskelulle?

Kuinka voisin antaa kasvun mahdollisuuden uskolle, jonka siemen on kylvetty kasteessa jokaiseen meistä?

Sillä lopultahan Jumala tekee meissä kaiken työn: me emme oikeastaan voi edes tulla uskoon, sillä Jumala lahjoittaa uskon meille. Hän tekee kaiken työn, jos olemme sille avoimia ja vastaanottavaisia.

Pidin viime viikolla rippileirin infoiltaa ja eräs vanhempi tuli kysymään minulta: ”Odotatteko te työntekijät myös innolla leiriä?” Tuokin kysymys pysäytti.

Olkoonkin, että se laaja valmistelutyö, jonka ansiosta leirille ylipäätään päästään, sisältää valtavan määrän toimistotuolilla istumista, niin lopulta työn hedelmä näkyy tosiaan vasta leirillä.

Tiedän useita työntekijöitä, jotka kokevat leirityön raskaana -minä mukaan lukien. Leirityö on äärimmäisen hektistä. Suurimpana haasteena on kovalla sykkeellä tulevien kohtaamisten määrä. Tämän päivän lapset ja nuoret ovat erittäin tarvitsevia ja aikuisen kaipuu on suuri. Se näkyy leirityössä kouriintuntuvasti mm. huomion hakemisena ja henkilökohtaisen keskustelun tarpeena. Myös lasten ja nuorten erilaisten tarpeiden kirjo on laaja; on haastavaa ottaa huomioon sekä koko ryhmän toimivuus, että yksilöiden erilaiset tarpeet.

Leiri on kuin suuri perhe, joka on annettu meille lahjaksi tietylle ajanjaksolle. Leiriperheestä tekee värikkään ja mielenkiintoisen erilaiset persoonat. Jokainen yksilö tulee leiriperheeseen omien vahvuuksiensa ja heikkouksiensa kanssa, jokainen omista lähtökohdistaan. Siksi yksikään leiriperhe tai leiri ei ole samanlainen. Leiriperhe muovautuu leirin kuluessa perheenjäsentensä näköiseksi.

Lähtökohtaisesti perheessä on tarkoitus vallita lämmin ja sopuisa yhdessäolo, jossa jokainen tuntee olonsa hyväksytyksi, turvalliseksi ja tarpeelliseksi. Siinä piileekin leirin paradoksi sen kuormittavuuden ja koukuttavuuden välillä! Samalla kun annat itse kaikkesi leiriperheen hyväksi, myös muut antavat vastavuoroisesti sinulle vielä enemmän takaisin!

Leiri siis ottaa, mutta leiri myös antaa. Leirin imu on jotakin sellaista, joka syntyy jokaisella leirillä yhä uudelleen. Sen voi kokea vain olemalla itse osa leiriä. Olemalla läsnä, antamalla leirille mahdollisuuden.

Joka vuosi leirille on lähdössä lapsia ja nuoria, joiden asenne leiriä kohtaan on lähtökohtaisesti negatiivinen. Jokaisella on luonnollisesti oikeus omaan mielipiteeseen ja asenteeseen. Työntekijänä asenteeseen voi vaikuttaa ainoastaan piiloteitse: osoittamalla nuorelle, että hän on hyväksytty sellaisena kuin on. Antamalla nuorelle vastuuta ja mahdollisuuden vaikuttaa oman leirin sisältöön ja kulkuun.

Kohtaaminen on avainasemassa kaikessa toiminnassa. Siksi herkät tuntosarvet ovatkin leirityöntekijän tärkein varustus. Usein myös niiden lasten ja nuorten sisimmässä, jotka ovat lähteneet leirille pessimistisellä asenteella, tapahtuu kypsymistä ja asennemuutosta leirin kuluessa. Työntekijän paras palkinto onkin usein juuri niissä yksilöissä, joissa asennemuutos on ollut silminnähtävää leirin aikana!

Siellä missä ihmiset kokoontuvat yhteen, tapahtuu aina oppimista. Leiri opettaa joka kerta sekä työntekijälle, isoselle että leiriläiselle jotakin uutta itsestä, ihmisyydestä, uskosta ja Jumalan ihmeellisestä johdatuksesta.

Vastaukseni vanhemman esittämään kysymykseen oli: ”Kyllä! Minä odotan innolla leiriä!” Leiri on nuorisotyönohjaajan näkökulmasta koko vuoden hedelmällisintä aikaa, joka antaa kaivattua vastapainoa talven pitkille toimistopäiville ja ajanjaksoille, jolloin suorastaan janoaa kohtaamisia!

Kaikille vanhemmille haluan lausua kiitoksen: Kiitos, kun tuotte juuri teidän lapsianne ja nuorianne seurakunnan leireille! Kiitos, kun luotatte lapsenne seurakunnan työntekijöiden käsiin ja Jumalan huomaan.

Tunnen suurta iloa siitä, että juuri Teidän lapsenne on osana suurta, Jumalan luomaa leiriperhettä!

– Mahtavaa leirikesää kaikille.

Meiju Saastamoinen
Nuorisotyönohjaaja
Ylä-Savon seurakuntayhtymä
Varpaisjärven seurakunta & Lapinlahden seurakunta

 

Kommentit

  • ariukki

    Entisenä leiriläisenä, isosena, vt. nuor.ohjuksena, srk-mestarina ja kymmeniä leirejä myöskin retkeilykeskuksen isäntänä joskus toimineena koin leirit upeina toimitaympäristöinä ja nuoret poikeuksetta uskomattoman hienoina ihmisinä. Joskus oli valitettavasti vain joitakin leireille sopimattomia ohjaajia, aikuisia työkavereita ja vanhempia sekä vastuunkantajia joiden kanssa ei tahtonut aina pinna kestää. Rankkoja leirit olivat, mutta parasta mitä aikuinen voi nuorten kanssa touhuta. t. yx entinen Tievatuvan isäntä

  • Meiju Saastamoinen

    “parasta mitä aikuinen voi nuorten kanssa touhuta” Näin juuri! :-)

Jätä kommentti

*