Jos on viikonloppuna töitä, niin on viikollakin

Työtehtäviin on tapana valmistautua. Tyhjästä kun ei mitään nyhjäistä. Usein taidetaan silti kuvitella, että papeilla on töitä vain viikonloppuisin.
Lähes yhtä usein taidetaan kuvitella, että viikonloput sujuvat hautajaisissa. No tällaisella pienellä maaseutupaikkakunnalla niin asia varsin usein onkin. Mutta eivät hautajaisetkaan ole kaikki tyynni samanlaisia.
Sen näkee jo täällä seurakuntatoimistolla. Eronsa on sillä, onko edesmennyt iältään lähellä sataa vai neljääkymmentä. Tai onko kuolema tullut yllättäen vai onko pitkällinen sairaus jo ehtinyt johtaa toiveeseen, että kunpa kärsimys jo päättyisi.
Viime viikonloppuna toimitin yhteensä viidet hautajaiset. Siltikään en sano, että hautajaiset tekevät työstäni raskasta. Kyllä työstä toisinaan tekevät raskasta ihan nämä vielä elävien ongelmat.
Joskus surukodissakin voi olla hyvä olla. Joskus hautajaisissa on hyvä olla. Silloin on hyvä olla, kun kyynelissä heijastuu niin suru kuin ilokin. On paljon aiheita muistella ja kiittää. Viime viikonlopulla yhdet hautajaiset jäivät erityisellä tavalla mieleen. Ajattelen lähinnä muistotilaisuutta. Siellä todella muisteltiin. Yksi jos toinenkin kertoi muistoja, jotka välillä naurattivatkin. Ihan terapeuttiset hautajaiset, sanoisin.
Monet omaistapaamiset hoituvat täällä työhuoneessa mutta mukavinta on kyllä käydä kodeissa, sillä siellä ihmiset ovat niin sanotusti omalla maaperällään. Kodissa on luontevaa muistella ja kokea olonsa luontevaksi.
Suru ei kysy lupaa. Joskus useampia omaisia on oven takana odottamassa juuri silloin kun olin mielessäni varannut koko päivän tekemättömille töille. Mutta kun asiat voivat olla joko kiireellisiä tai muuten vain tärkeitä. Ihminen ensin.
Eräästä edesmenneestä sanottiin äskettäin, ettei hän pitänyt kaavamaisuuksista eikä pitsiliinoista. Siunauspuheessa valittelin, että nyt tätä kaavamaisuutta hiukan on. Tuossa tilanteessa tietty kaava luo taatusti turvallisuutta. Ja surussa, jos milloin, turvaa kaivataan.
Web_Hautaan siunaaminen_Arto Penttinen
Kaava viittaa samalla rutiiniin. On se hyvä, että on rutiinia, mutta pelkällä rutiinilla ei tätäkään hommaa voi hoidella. Vankka rutiini on kuitenkin turvana yllättävissä tilanteissa. Ja niitähän riittää.
Monet yllätykset ovat iloisia. Joskus sellaista sitten ihan odottaa.  Eikä edes hautajaisissa niiltä kokonaan voi välttyä.
Muistotilaisuudessa ainakin täällä maalla useimmiten ruokaillaan. Moni on saattanut lähteä jo aamuvarhaisella hautajaismatkalle. Ja onhan ateriayhteys tärkeää. Uusia voimia saamme siinä jo kahdella tavalla, niin ateriasta kuin keskinäisestä vuorovaikutuksestakin.
Arto Penttinen
lääninrovasti, Pielaveden seurakunnan kirkkoherra

Jätä kommentti

*