Joutukaa sielut

Monet ovat tähän aikaan kesälomalla. Heinäkuu ja kesä yleensäkään ei kuitenkaan ennen ollut mitään loma-aikaa, eikä useimmilla maanviljelijöillä ole nykyäänkään. Lyhyen kesän aikana kasvatetaan koko vuoden ruuat itselle ja karjalle. Kesäajan kiireitä kuvasti vanha sanalasku ”kesällä ei kerkiä, talvella ei tarkene”.
Vanhat virretkin muistuttavat ahkeroimisesta niin maallisella kuin hengelliselläkin saralla. Yksi sellainen on 1700-luvulta peräisin oleva ”Joutukaa sielut, on aikamme kallis”, nykyisen virsikirjan virsi 408. Siinä kehotetaan kiirehtimään, koska aika on lyhyt. Elon tiellä ei auta nukkua, eikä veltto voita kunnian kruunua.
Kysyin kerran eräältä yhdeksän vuosikymmentä nähneeltä seurakuntalaiselta, mikä hänen mielestään on eniten muuttunut hänen nuoruudestaan. Hetken mietittyään hän vastasi, että nuorten ihmisten asennoituminen elämään on erilaista kuin hänen nuoruudessaan.
Yksi muutos asenteissa näkyy tuon ikämiehen mukaan suhtautumisessa työhön. Työnteko oli ennen yksi keskeisimmistä arvoista. Ahkeraa ja aikaansaapaa työmiestä ja –naista arvostettiin korkealle. Laiskuutta tai turhanpäiväisiä harrastuksia karsastettiin, varsinkin jos ne veivät kohtuuttomasti aikaa.
Nykyään monet pitävät työtä eräänlaisena välttämättömänä pahana, jota on pakko tehdä. Viikonloput ja lomat ja eläkkeelle pääseminen ovat sitä varsinaista elämää, jonka palkkatyö mahdollistaa.
Näin eivät kuitenkaan ajattele kaikki. Monet ymmärtävät, että työ antaa elämään mielekästä sisältöä, tarkoitusta, sekä onnistumisen ja merkityksen kokemuksia. Työtä ei tehdä vain palkan takia. Sen tähden työttömyys tai eläköityminen voi olla muutakin kuin taloudellinen menetys.
Työ kannattaisikin ymmärtää laajemmin, vähän samaan tapaan kuin ennen, jolloin työtä ei tehty vain rahan ja palkan takia, vaan siksi että työ on luonnollinen osa ihmisen elämää.
Ihminen on luotu tekemään jotakin hyödyllistä, huolehtimaan luomakunnasta ja myös luomaan uutta. Se on kutsumus, jossa ei välttämättä tarvita palkanmaksajaa tai työaikaa. Sellaista tekemistä kaipaa lomallakin.
Virren kehotus ”turhaan ei aikaansa tuhlata saa” ei ole työmoralistista sormenheristelyä, vaikka se sille kuulostaakin. Turhuutta on sellainen, joka ei anna mitään, vaan pelkästään kuluttaa voimiamme.
Lepääminenkään ei ole turhaa, vaan välttämätöntä, koska ihminen ei ole kone. Luojankin kerrotaan levänneen luomistyönsä tehtyään. Eiköhän se ole ihmisellekin hyväksi, eikä mitään turhuutta.
Lauri Jäntti_web_Lapinlahden seurakunta_Lapinlahti
Lauri Jäntti
kirkkoherra
Lapinlahden seurakunta

Jätä kommentti

*