Juuret peruskalliossa

Omien juurien ja oman suvun historian tutkiminen on suosittua tätä nykyä. Moni tekee sukututkimusta. Monilla tuntuu olevan tarve saada laajempi käsitys siitä, kuka oikein on? Sillä tuntuu olevan todellista merkitystä. ”Kenenkäs tyttöjä sinä olet?”, on kysymys, johon on saanut usein vastata. Pohjoisessa kysymys usein esitettiin eri tavoin: ”Oletko junan tuoma? Mistä olet pois?”.

Jotta voimme tuntea itsemme, tulee meidän tuntea historiamme. Historian tunteminen toivottavasti estää meitä toistamasta samoja asioita elämässämme tai parhaassa tapauksessa voimme oppia omista ja toisten virheistä, jotta maailma olisi joskus parempi paikka elää. Merkitystä on myös sillä, keitä historian suuret henkilöt oikein olivat? Aina siitä selville pääseminen ei ole helppoa. Tämä pätee aivan erityisesti Jeesus Nasaretilaiseen.

Jo Jeesuksen omana aikana hänen persoonansa ympärillä kuohui. Hänen opetuksensa, hänen tekonsa ja hänen persoonansa haastoivat ja pakottivat kysymään, kuka hän oikein oli. Tästä varmasti opetuslapsetkin olivat erimieltä. ”Muodostatteko te käsityksenne minusta ihmisten sanomisien perusteella?”, Jeesus haastaa tänään meitäkin. ”Saneleeko enemmistön käsitys minusta teille vastauksen tähän kysymykseen”, Jeesus kysyy. Pietari sen sijaan vastasi: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan Poika.” Jeesus onnittelee Pietaria tämän vastauksen tähden, koska tällä tunnustuksella on Jeesuksesta suuri merkitys.

Meidän kulttuurissamme, jossa uskosta on tehty jo kauan sitten yksityisasia, tämän ymmärtäminen voi olla vaikeaa tai ainakin epämiellyttävää. Meillä on pitkän aikaa totuteltu siihen, että kristillisessä uskossa on kysymys ennen kaikkea henkilökohtaisesta asiasta. Mutta vieläkin tärkeämpää kuin sen pohtiminen, kuinka yksityisasiana uskoamme voimme pitää, on keskittyä siihen, että uskomme rakentuisi vankalle pohjalle, sillä hiekalle rakennettu talo sortuu myrskyssä, mutta kalliolle rakennettu kestää kovatkin puhurit. Kirkkomme kestää avoimen pohdinnan Jeesuksen asemasta aikanaan tai nykypäivänäkin. Kirkko kestää, sillä se on rakennettu Kristus kalliolle, joka on perustuksissaan niin voittamaton, että se on säilynyt meidän päiviimme asti. Omatekoiset, meidän ihmisten varaan rakennetut temppelit sortuvat vaikeuksien tullen.

Maailmassa on paljon kärsimystä, kipua, vihaa, syyllisyyttä ja sekasortoa. Tarvitsemme sen syyllisyytemme keskelle anteeksiantamusta ja sovitusta. Kristuksen kärsimys ja kuolema toivat tämän sovinnon. Se tuo valon ja elämän. Se on se peruskallio, jonka varaan laskemme elämämme.

Virren 600 sanoin:

1.
Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan
olemme kaikki hiljaa kätketyt.
Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan,
yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.

4.
Kun pahan valta kasvaa ympärillä,
vahvista ääni toisen maailman,
niin että uuden virren sävelillä
kuulemme kansasi jo laulavan.

5.
Hyvyyden voiman uskollinen suoja
piirittää meitä, kuinka käyneekin.
Illasta aamuun kanssamme on Luoja.
Häneltä saamme huomispäivänkin.

 

Sanna Komulainen

Iisalmen seurakunnan kirkkoherra

Jätä kommentti

*