Kahvia

Vuosi sitten syyskuussa kysyinissa brittiläisessä kahvilassa tiskiltä tavallista kahvia ja myyjä vähän ihmeissään ja kysyi, että minkälaista. Heille erikoiskahvit ovat kaikki tavallisia. Suomalaisen mieltymys vaaleapaahtoiseen suodatinkahviin on maailmalla erikoisuus, muut kahvit ovat erikoiskahveja meikäläisille.

Kahvista ei suomalainen pääse enää eroon. Sitä kuluukin kymmenen kiloa vuodessa per nuppi, suunnilleen 4-5 kuppia päivässä. Ei ole sinällään ihme, että pappi voi olla kahvin suurkuluttaja (minä mukaan lukien), kun keskiverto kansalainen hörppii sitä reilumman verran.

Kahvi rantautui Suomeen 1720-luvulla turkulaisporvarien varustamissa laivoissa. Kahvinkäyttö levisi Suomessa sitä vauhtia, että tätä kalliin ylellisyystuotteen nauttimista yritettiin kieltää kolmeen otteeseen sakkorangaistuksen uhalla. Papistonkin taholta kansan omaksumaa juomaa kutsuttiin, kenties kahvin piristävän vaikutuksen takia, paholaisen juomaksi. Peli oli kuitenkin menetetty, joten 1800-luvun alussa kuningas Kustaa IV Adolf totesi: ”Koska te, minun alamaiseni, olette sellaisia lurjuksia, ettette voi tulla toimeen ilman kahvia, niin tahdon sallia tämän juoman käyttämisen toistaiseksi.”

Onneksi tätä kuninkaan antamaa lupamääräystä ei ole enää lähdetty kumoamaan ja kahvinjuonti on Suomessa jopa lailla säädetty oikeus – työpaikoille on määrätty kaksi kahvitaukoa päivittäin. Taukokin on nimeltään kahvitauko, joka kertonee kahvin vahvasta asemasta sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Kahvi onkin suomalaisille perusjuoma, jota tarjoillaan vieraille ja joka on aina läsnä juhlatilaisuuksissa. Vitsi kertoo kahdesta papista, jotka Tammerkosken sillalla huikkasivat toisilleen vain: ”Kaksi.”, johon toinen: ”Viisi.” Ja niin he jatkoivat sitten menojaan.

Yhteinen kahvipöytä on sosiaalinen paikka, jossa seurustellaan ja keskustellaan. Vanhaan tapaan kirkkokahvit tarjottiin kotona jumalanpalveluksen jälkeen. Lapinlahdella jumalanpalveluksen jälkeen tarjotaan nykyään melko säännöllisesti kirkossa kirkkokahvit ja sen idea tuli innokkailta seurakuntalaisilta. Jumalanpalvelus on hyvä seurustelumuoto ihmisen ja Jumalan välillä, ja mikä sen paremmin sopiikaan jatkamaan kristillistä ystävyyttä kuin istahtaminen hetkeksi kirkonpenkkiin kahvikupposen äärelle. Iloa ja hyväntuulisuutta, ystävyyttä ja välittämistä varmasti se vanha pirukin karttaa, kerta kahvista on tullut Jumalan lasten oma juoma.

Ville Hassinen
Seurakuntapastori
Lapinlahden seurakunta

Jätä kommentti

*