Kasteen lahja

Nuorten käsiä yhdessä.

Ensimmäinen sunnuntai loppiaisesta on kasteen lahjan sunnuntai. Minulle rippikoulupapille teema osuu ja uppoaa. Kasteessa ihminen otetaan Jumalan lapseksi ja seurakunnan jäseneksi. Rippikoulu oli minulle todella merkittävä hetki omassa uskonelämässäni.

Kristittynä oleminen on maailman parasta, mutta ihmettelen, miksi se ei puhuttele minun sukupolveani. Olen nuori kirkontyöntekijä, joka on viettänyt nuoruutta 2000 luvulla. Omalle sukupolvelle tyypillistä, että se mihin kuulutaan, koetaan merkityksellisenä ja kokemus on tärkeä. Kun kirkkoon ei ole henkilökohtaista suhdetta, kirkosta luovutaan. Samoin on myös kasteen laita. Nykytrendi on tällä hetkellä, että lapsi ei tarvitse kastetta.

Suurin osa oman sukupolven kristityistä on karismaattisia kristittyjä. Tiedämme, että luterilainen kirkko valtakirkko Suomessa. Mutta omassa sukupolvessa luterilaisuus on vähemmistö kirkko. Monille voi olla vaikeuksia löytää sopivia kummeja. Kummien löytäminen voi olla yksi syy jättää kastamatta lapsi. Ilman kastetta ei voi olla seurakunnan jäsen. Kasteella on iso armon merkitys ihmisen elämässä parhaimmillaan.

Kasteen lahjan arvokaista osista on rippikoulu. Se on todella merkittävää yhteiskunnallista työtä. Monille nuorille rippileiri voi olla ensimmäinen kerta, kun he kokevat kuuluvansa johonkin porukkaan. Yksinäisyyden kokemuksen vähentäminen, ei ole mikään pikkujuttu. Vaikka nuori ei löytäisi omaa uskoa, voisi yhteisöön kuulumisilla olla suuri vaikutus nuoren elämään ja jopa tulevaisuuteen. Hän voisi luoda turvallisia ja hyviä ihmissuhteita. Oppia tuntemaan mikä on oikein ja mikä on väärin.

Seurakunta tarjoaa rippikoulun, mutta sen jälkeen yhteisöllinen kokemus jää usein puolitiehen. Isoskoulutus tarjoaa vähän jatketta, mutta se tavoittaa vain osan nuorista. Monesti isoskoulutukseen tarvitaan joku kaveri. Mikäli kaveria ei ole kynnys on korkea. Haluan ujuttaa riparilla ajatusta, jos Jeesus on matkassa, voit tehdä mitä vaan! Jumala antaa rohkeutta ja voimaa toimia maailmassa. Yksinäinen mopopoika tai hiljainen näkymätön Ninni, joka löytää yhteenkuuluvuutta ensimmäistä kertaa, on jo puoli voittoa. Koulusta tai kotoa hän ei ole sitä löytänyt. Jos kokemus jää yhteen viikkoon, se on hyvä alku, mutta seurakunta saattaa jäädä vieraaksi.

Jos seurakunta tarjoaa yhteisön, jossa kasteen lahja tulee käyttöön ja nuori viihtyy yhteisössä, tilanne muuttuu. Tämä voi merkitä nuorelle vapautusta yksinäisyydestä tai yhteiskunnan ulkopuolisuudesta. Minun sydämeni sanoo, että kirkolla ei ole enää varaa olla tarjoamatta yhteisöä. Nuoret tarvitsevat paikan, jossa hoitaa sieluaan. He ansaitsevat paikan, jossa rukoilla, lukea Raamattua, tavata toisiaan ja käydä Pyhällä ehtoollisella. Seurakunnan tulee tarjota maaperän, jossa nuori kasvaa Jeesuksen seurassa. Kasvu voi pienestä siemenestä hidasta, mutta silti tulla seurakunnalle rikkaudeksi.

Krista Rantanen

 

 

 

 

 

 

Krista Rantanen
Rippikoulu ja nuorisotyön pappi Iisalmen seurakunnasta