Katseet kohti valoa

Auringon nousu talvella.

Viime sunnuntai oli päätös jouluajalle, sillä loppiaisaika on joulun jälkijuhla. Tämä sunnuntai puolestaan kääntää katsettamme kohti ristin ja ylösnousemuksen pääsiäistä, mutta sinne on aikaa vielä seitsemisen kymmentä päivää. Muutama sunnuntai vielä ja sitten on jo tuhkakeskiviikko, mistä lännen kirkossa alkaa suuri paasto.

Maaningan aikoinani eräs immeinen kyseli minulta, että miksi minä puhun niin paljon paastosta, kun ei se Mentukaan siitä puhunut yhtään mitään. Niin, miksi ei tuo pappi ollut puhunut paastosta mitään, sillä puhuuhan Kristus itse paastosta, ja itse asiassa Jeesus aloitti julkisen toimintansa paastoamalla neljäkymmentä päivää ja yötä. Ja siinä onkin yksi tausta suuren paaston kestolle, joka on neljäkymmentä päivää.

Nyt on paastoon valmistautumisen aika. Paasto on hengellinen matka kohti järisyttävää sanomaa Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Hengellinen matka merkitsee kilvoittelua. Luterilaisen kirkon sanasto avaa sanaa kilvoittelu näin: ”Kilvoittelulla tarkoitetaan kristillisten elämänarvojen ja opetuksen toteuttamista omassa elämässä. Kilvoittelun ydin on Jumalan hyvyyteen ja armoon turvautumisessa.” Ehkäpä kaikkein kuuluisin kilvoittelija on Johannes Kastaja, joka eli erämaassa ja ei syönyt leipää eikä juonut viiniä.

Meidän on hyvä varata aikaa rukoukselle. Meidän on hyvä joskus pysähtyä, ja miettiä, missä olemme menossa ihmissuhteissamme. Ja jos tuntuu, ettei homma toimi, syy ei ole aina toisessa. Kenestäkään ei saa tulla sylkykuppi.

Tämän sunnuntain aihe on Ansaitsematon armo. Aihe on minusta hiukan hullunkurinen. Ihan kuin olisi sellaista armoa, joka pitäisi ansaita. Mielestäni se on huonoa huumoria, kun sanotaan, että Jumala armahtaa, minä en. Jumala tahtoo armahtavaisuutta, ei uhrimenoja. Koska Jumala ensin on armahtanut meitä, tulee meidän armahtaa toisiamme. Yhtään virheetöntä, yhtään synnitöntä ihmistä ei ole. Kun osoitamme sormilla toista, osoittaa silloinkin suurin osa omista sormista omaa itseämme.

Natsien käsissä kuollut saksalainen teologi Dietrich Bonhoeffer on kirjoittanut armosta näin: ”Kallis armo on evankeliumia, jota on yhä uudelleen etsittävä, lahja, jota on pyydettävä, ovi, jolle on kolkutettava. Se on kallista, koska se kutsuu seuraamaan. Se on armoa, koska se kutsuu seuraamaan Jeesusta Kristusta. Se on kallista, koska se maksaa ihmiselle elämän, se on armoa, koska se vasta lahjoittaa hänelle elämän. Se on kallista, koska se tuomitsee synnin, ja armoa, koska se vanhurskauttaa syntisen. Kallista on armo ennen kaikkea siksi, että se on ollut kallista Jumalalle, että se on maksanut Jumalalle hänen Poikansa hengen.”

Sinua tervehtii yksi syntinen ja armahdettu,

Arto Penttinen.

 

 

 

 

 

 

Arto Penttinen
Pielaveden seurakunnan kirkkoherra ja Iisalmen rovastikunnan lääninrovasti

Jätä kommentti

*