Kohti kevään valoa

Kuljemme valoa kohti monessakin merkityksessä. Päivä on pidentynyt jo huimasti, joten kuljemme kohti kevään valoa. Pimeän ajan jälkeen saamme koko ajan lisää valoisia minuutteja päivään. Joku saattaisi sanoa, että tuntee heräävänsä uudestaan eloon pimeän väistyessä pala palalta tai oikeammin minuutti minuutilta. Toki valon määrän lisääntyminen saa toiset vain uneliaammiksi, vaikka se kovin ristiriitaiselta voi tuntuakin. Nythän sitä pitäisi taas talvihorroksen jälkeen virkistyä ja nauttia hangilla kimaltelevista valonsäteistä.
Kuljemme valoa kohti myös hengellisesti. Tämän sunnuntain evankeliumissa vanha Simeon kohtaa Jeesus-vauvan temppelissä. Maria ja Joosef ovat perinteiden mukaan tuoneet esikoispoikansa temppeliin. Tälle reissulle paikalle johdatetaan myös Simeon, jolle Jumala on luvannut, että hän saa nähdä Pelastajansa ennen kuolemaansa. Simeon ottaa Jeesuksen syliinsä ja kaikki kirkastuu: vanha Jumalaa kunnioittava mies tunnistaa Pelastajansa. Kohtaaminen on väkevä. Iäkäs, tuonpuoleiseen kutsua odottava Simeon saa pitää sylissään maailman valoa.
Kuljemme valoa kohti. Kristus-valoa kohti. Niin kuin Jeesus oli vanhan Simeonin pelastaja, on hän myös nykyihmisen Pelastaja. Elämässä avautuu eteen monenlaisia maisemia. Toisinaan viedään korkeille paikoille, joilta näkee kokonaisuuden selkeästi, niin tulevan kuin menneenkin. Useimmiten kuitenkin näemme vain pienen matkan eteenpäin ja loput joudumme aavistelemaan vain kulkemalla luottamuksessa. Elämässä tapahtuu myös yllätyskyykkyjä: voi joutua äkkiarvaamatta lähes kulkemattomalle polulle tai keskelle ryteikköä – silloin näkee vain lähelle. Välillä on häikäisevän kirkasta, välillä pilkkopimeää. Missä kuljemmekin, Kristus-valo on läsnä. Hän kulkee edellä ja valaisee pimeytemme.
Kuljemme valoa kohti. Polkumme maailmassa ei ole ikuinen, vaikka olemmekin osa iankaikkisuuskertomusta. Ihminen ei tiedä päiviensä määrää, se on korkeammassa kädessä. Elämän keskellä helposti unohtaa katoavaisuutensa, ehkä hyväkin niin. Tässä hetkessä on tärkeämpää muistaa elävänsä kuin uppoutua kuolevaisuuteensa. Mutta lopulta kuljemme valoa kohti. Iankaikkisuuden valoa kohti.
Anu Backman
vs. seurakuntapastori
Iisalmen seurakunta

Jätä kommentti

*