Kristittyjen yhteys

Ihmisten käsiä yhdessä.

Viikko sitten Lapinlahdella järjestettiin jo seitsemännentoista kerran ekumeeniset yhteyspäivät. Sen järjestäjinä toimivat Lapinlahdella toimivat kristilliset kirkkokunnat, seurakunnat ja järjestöt. Yhteyspäivillä on joka kerta oma teemansa ja tänä vuonna keskusteltiin kristityn vapaudesta ja vastuusta.

Kristillisen kirkon historia on, surullista kyllä, hajoamisen historiaa. Seurakunnan, jonka pitäisi olla yksi, on hajonnut tuhansiksi pienemmiksi kirkkokunniksi ja seurakunniksi. Historiankirjoitus kertoo, miten esimerkiksi poliittiset, kulttuuriset, hengelliset tai inhimilliset syyt ovat rikkoneet yhteyden eri aikoina. Ekumeeninen liike on avoimesti toimintaa toiseen suuntaan – ensin kohti kristittyjen yhteyttä ja sen jälkeen, toivottavasti, kohti Jeesuksen seurakunnan täyttä ykseyttä.

Ekumeeninen toiminta on vielä melko nuorta – syntyisin 1800-luvun loppupuolelta. Tahmean alun jälkeen nykypäivänä aikakausi on muuttunut eikä enää haluta rakentaa raja-aitoja kristillisten tunnustuskuntien välille. Nyt kysytään mieluummin ”Keitä me olemme?” ja ”Keitä te olette?”. Yhteyspäivät Lapinlahdella ovat elävä esimerkki tästä: Kristityt rukoilevat yhdessä ja tulevat hakemaan hengenravintoa toisiltaan.

Kristittyjen yhteyden rakentaminen ei ala siitä, että väitellään, että kuka on oikeassa ja kuka väärässä, vaan kunnioittamalla toista osapuolta. Viikko sitten Lapinlahdella eri seurakuntien pastorit kertoivat, miten heidän yhteisössään ajatellaan ja opetetaan vapaudesta ja vastuusta. Esitelmien jälkeen huomasin keskustelevani monen kanssa, kuinka paljon yhteistä ja samanlaista opetusta meillä oli. Opimme, miten muut ajattelevat ja sillä tavoin ymmärrämme toisiamme paremmin.

Yhteyspäivien hengen voi tiivistää siihen tuntemukseen, joka myös lausuttiin ääneen viikko sitten: Vaikka olemme erossa toisistamme, annamme silti maailmalle todistuksen yhteisestä kristillisestä uskostamme osoittamalla rakkautta toisiamme kohtaan. Näkyvin esimerkki samasta uskosta oli sunnuntain jumalanpalveluksessa yhdessä ääneen lausuttu uskontunnustus.

Luultavasti maan päällä näkyvä kristittyjen ykseys ei tule toteutumaan, mutta sitä kohti saa pyrkiä. Tällöin se on kristittyjen yhteistä matkantekoa ja rakkaudessa elämistä Pyhän Hengen johdattamana. Viimeistään Jumalan valtakunnassa toteutuu Jeesuksen rukous, joka koko ekumeenisen liikkeen pontimena: ”Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä…” (Joh. 17:21)

Lapinlahden seurakunnan seurakuntapastori Ville Hassinen

 

 

 

 

 

Ville Hassinen
Seurakuntapastori
Lapinlahden seurakunta

Jätä kommentti

*