Kristityn kansan evakkotarina

Kohta on kulunut vuosi siitä, kun aloitin työt pappina Lapinlahdella. Olen matkan varrella saanut tutustua moniin ihmisiin ja paikkoihin kunnan alueella, ja saanut kosketuksen myös paikkakunnan historiaan.

Yksi vaikuttavimmista ”tutustumismatkoistani” oli heinäkuussa. Kävin opiskelemassa aimo annoksen karjalaisevakkojen historiaa Alapitkällä Asutusmuseossa ja nuorisoseuran talolla. Olin hyvin vaikuttunut Minna Kettusen käsikirjoittamasta näytelmästä Jaetun maan lapset. Sekä museo että näytelmä kertovat tarinaa karjalaisevakkojen asettumisesta Lapinlahdelle. Selvästi Minna Kettunen on tehnyt ison työn selvittäessään paikallishistoriaa ja henkilöitä 1940- ja 50-lukujen ajalta.

Suomalaiset karjalaisevakot olivat pakolaisia, jotka pakenivat sodan jaloista. Alapitkällä kohtasi sitten kuin kaksi erilaista maailmaa – karjalainen ja savolainen kulttuuri, erilaiset murteet ja kaksi erilaista kirkollista perinnettä. Karjalaisevakot olivat pääasiassa ortodokseja, joka oli melko tuntematonta savolaisille luterilaisille.

Kettusen näytelmässä kohtasi tuo hivenen erilainen kristillisyys, joka savolaisten oli opittava tuntemaan. Ikonit, kirkkolaulu, suitsutus, jumalanpalvelus ja uskonnolliset eleet hämmensivät luterilaisia, mutta yhtälailla luterilaisuus oli mahdollisesti vierasta karjalaisille. Silti he kaikki olivat yhtälailla kristittyä kansaa, samaan Jumalaan uskovia. Evakkojen tarina on kertomus suomalaisten sopeutumisesta, rakkauden osoittamisesta hädässä oleville, toivon antamisesta kotinsa menettäneille. Se on tarina kristillisen rakkauden osoittamisesta ja erilaisen kristillisen kulttuurin hyväksymisestä hiljalleen tasaveroisena valtakulttuurin keskelle.

Vaikka olen itse syntyisin Kuopiosta, niin isäni suku on lähtöisin Pohjois-Karjalasta ja olen asunut elämästäni 15 vuotta Joensuussa. Isänäitini oli evakkona talvisodassa, joten evakkojen tarina on osa omaa kertomustani. Oman osittaisen pohjoiskarjalaisen taustani ja suvun evakkotarinan vuoksi haluaisin jostain saada Evakko-Kristus -ikonin kotini seinälle. Tällä haluan kunnioittaa Lapinlahdelle asettuneita karjalaisevakkoja, kunnan historiaa ja ortodoksista sisarkirkkoa. Työskennellessäni Lapinlahdella haluan kunnan historian olevan osa omaa tarinaani. Se on vahvasti kertomusta kristityn kansan kohtaamisista ja selviytymisestä.

Ville Hassinen
Seurakuntapastori
Lapinlahden seurakunta

Jätä kommentti

*