Kristus nousi kuolleista!

Siinäpä minulle ja monelle muullekin rakas ja tärkeä, suorastaan ytimekäs pääsiäistervehdys.
Kuolema ei voinut pitää Elämää hallussaan. Ristin ja ylösnousemuksen pääsiäinen on ainoa todellinen perusta kristilliselle hautaan siunaamiselle. Hautajaisissa usein kuulemme tällaisen lauseen: Ei elämä pääty kuolemaan, vaan vaihtuu uuteen ja parempaan. Minä tekisin lauseesta hiukan kristillisemmän yhdellä pienellä lisäyksellä: Ei elämä pääty kuolemaan, vaan vaihtuu – Jeesuksessa – uuteen ja parempaan. Ei kuolema mikään taivaaseenpääsyautomaatti ole, eikä kuolema ainoastaan tee kenestäkään marttyyria.
Mutta tämä aika julistaa kirkkaasti, ettei kuolema merkitse kristitylle mitään ikiunta, vaikka siitäkin hautajaisten muistovärssyissä usein mainintaan. En minä tahtoisi kuolemassani nukahtaa uneen, josta en koskaan heräisi. Mitä toivoa sellaisessa ajatuksessa on, minä en sitä tiedä.
Ristin ja ylösnousemuksen pääsiäinen on kristillisen kirkon ja uskon jykevin perusta. Meitä luterilaisia on joskus kuvattu pitkäperjantain kristityiksi. Kuvaus ei ole aivan perusteeton, sillä pääsiäisen jumalanpalveluksista eniten osallistutaan kiirastorstain iltamessuun, seuraavana on sitten pitkäperjantain hiljainen jumalanpalvelus, ja vasta kolmantena on kirkkovuoden kaikkein täydellisin jumalanpalvelus, pääsiäisen juhlamessu.
Tuo kuvaus käy myös jotenkin ilmi, pikkuisen kierosti siinä, että seurakunnissa lasten pääsiäishartaudet järjestetään usein kärsimysajalla. Minusta tuntuu, että olemme unohtaneet pääsiäisen riemullisen juhlakauden kestävän upeat viisikymmentä päivää. Minulle saatetaan kirkkaalla pääsiäisviikolla vastata pääsiäistoivotukseeni, että sehän meni jo. Ei siis muuten mennyt. Ortodoksit kokoontuvat lasten pääsiäiseen toisena pääsiäispäivänä.
Tämän maailman menoa ihmetellessä omaan arvoonsa nousevat pyhän isämme Johannes Kultasuun pääsiäissaarnan sanat: Anteeksiantamus on haudasta ylös noussut! Ihanaa!!! Niin kuin Jumala on antanut meille anteeksi, saamme mekin antaa anteeksi toinen toisellemme. Ortodoksisissa pääsiäisstikiiroissa veisataan voimallisesti näin: ”Veljet, sanokaamme myös vihollisillemmekin: antakaamme kaikki ylösnousemisen tähden anteeksi, ja näin huutakaamme: Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi.”
Outoa muuten on, että me luterilaiset puhumme hiljaisesta viikosta, jolloin kokoonnumme monin paikoin iltakirkkoihimme, pääsiäisviikkona. Vielä oudompaa on, että emme toimi oman kirkkomme hyväksymän käsikirjan mukaan ja vietä riemullisia iltakirkkoja kirkkaalla pääsiäisviikolla. Ja uskokaa, että tässä tunnen itsekin suuren piston rinnassani. Tämä päivittäinen pääsiäishartaus on peräisin 200–300 -luvulta.
Jeesuksen apostolit olivat hitaita käsittämään ylösnousemuksen salaisuutta ja valoa. Eihän se ihme ole, sillä emme me ole sen nopeammiksi tulleet kahden kuluneen vuosituhannen aikana. Mutta vielä on armon aikaa jäljellä!
Ihmetelkää Herran rakkautta: Kristus on ylösnoussut! (Virsi 91) Olkaamme reilusti täynnä kiitosta ja hämmästystä! Tämän päivän on Herra tehnyt, sillä Hänen kätensä on voimallinen.
Kristus nousi kuolleista – Totisesti nousi!

Arto Penttinen
Pielaveden seurakunnan kirkkoherra
ja Iisalmen rovastikunnan lääninrovasti

Kommentit

  • pakani

    Mikä siinä on kun uskonnollista roskaa pitää väkisellä työntää paikallislehteen? Jos aihe kiinnostaa, alan julkaisuja löytyy kyllä.

  • Arto Penttinen

    No voihan nämä kirjoitukset vaivatta ohittaa jos ei kiinnosta. Lehdessä on suurin osa ihan muuta niin miksipäs näillä pahoittaisi mieltään kenkään.

Jätä kommentti

*