Kuolemasta elämään

Pyhäinpäivänä mieli kulkee poisnukkuneiden rakkaiden luona. Moni sytyttää kodissaan tai kirkkomaalla kynttilän, jonka palava liekki valaisee kaipaamamme henkilön kuvaa tai muistokiveä. Kynttilän valo tuo herkästi mieleen rakkaan ihmisen nyt jo sammuneen elämänliekin.

Muisteleminen ei ole aina helppoa. Kaipaus voi olla liian suuri ja läheisen ajatteleminen kovin tuskallista. Tai muistot tulvivat mieleen niin, että täytyy välillä tarrautua elämään tässä päivässä. Voivat muistot olla hankaliakin, että tuntuisi paremmalta unohtaa ne kokonaan, jos pystyisi.

Marraskuussa luontokin on kääntänyt esiin tumman kylkensä: puut ovat paljaita, pellot mustanpuhuviksi puettuja, vedet jähmettymässä jääpeitteen alle.

Mistä löydämme lohdutuksen lähteen, sydämen, jolla on varmasti tilaa ja jolta ei tarvitse salata mitään?

Jeesus on ainoa, joka voi luvata murheellisille lohdutuksen. Hän kulki meidän syvimmän murheemme tien kantaen harteillaan kaikkea sitä, mikä ihmistä painaa ja satuttaa. Jeesus avasi meille kuoleman valtaan syntyneille uuden, elämään vievän tien. Sen tien päässä on taivaan koti. Kaikki murheelliset ja ikävöivät ovat saaneet lohdutuksensa. Tämän pyhän, hyvän ja kauniin odotuksessa saamme elää koko elämämme. Luukkaan evankeliumin sanoin:

”Näin meidän Jumalamme hyvyydessään armahtaa meitä: Korkeudesta saapuu luoksemme aamun koitto. Se loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville, se ohjaa jalkamme rauhan tielle.”

Rukoilen: ”Herrani, kiitos kaikista niistä läheisistä, joiden muistoa saan vaalia. He heijastivat minulle pyhää. Kiitos hyvistä muistoista. Ne antavat voimaa. Hoida sitäkin, mitä en haluaisi muistella. Sinun lohdutuksesi on toivoni ja sinun huolenpidossasi on leponi. Sinun haavoissasi, Kristus, on minun autuuteni. Säilytä sielussani kevään odotus marraskuun keskellä. Varjele minussa usko ja kaipaus taivaan kotiin”. Aamen.

 web_Heikkinen_Heli (2)

Heli Heikkinen
Pastori
Iisalmen seurakunta

Eija Harmasen kirjasta: ”Pyhän valossa”

Teksti on julkaistu myös 5.11.2016 Iisalmen Sanomien Pietään Pyhhee -palstalla.

Jätä kommentti

*