Kynttilöiden tähtimeri

Pyhäinpäivä on hiljainen ja harras kirkkopyhä, jolloin muistellaan menneitä sukupolvia ja edesmenneitä omaisia. Se ei kuitenkaan ole vain surun ja kaipauksen päivä. Kristilliseen uskoon kuuluu ylösnousemuksen ja ikuisen elämän toivo. Se tuo lohtua, toivoa ja iloa kuoleman äärelle.

Kristillinen kirkko muodostuu kahdesta joukosta: taistelevasta ja riemuitsevasta seurakunnasta. Me, jotka vielä elämme maan päällä, kuulumme taistelevaan seurakuntaan. Se kamppailee ajallisen elämän kiusauksia ja vaivoja vastaan pyhiinvaelluksellaan kohti luvattua maata.

Riemuitseva seurakunta on niiden joukko, jotka ovat jo päässeet perille. He iloitsevat siitä, että maallinen kilvoittelu on päättynyt ja on päästy perille.

Pyhäinpäivän sanoma yhdistää nämä kaksi seurakuntaa toisiinsa. Se muistuttaa siitä, että perille päässeet ovat samaa joukkoa kuin mekin, jotka olemme vielä matkalla. Yhteinen usko yhdistää meidät toisiimme myös elämän ja kuoleman rajan yli.

Apostolinen uskontunnustus muistuttaa, että Jeesus ”kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin”. Hänen vallassaan ovat sekä maallinen elämä että haudan ja kuoleman maailma, ja myös taivasten valtakunta.

Useimmissa kirkoissa järjestetään pyhäinpäivän hartaushetki. Siinä muistetaan vuoden aikana kuolleita seurakuntalaisia ja sytytetään kynttilä heidän muistolleen. Rukous yhdistää meidät toisiimme ja Jumalaan.

Poisnukkuneita rakkaita muistetaan rukouksin ja kynttilöin myös hautausmailla, jotka muuttuvat pyhäinpäivän aikaan satojen kynttilöiden tähtimereksi. On kuin yötaivas olisi laskeutunut maahan. Pyhäinpäivänä taivas koskettaa maata.

Myös kotona voi sytyttää muistokynttilän. Sosiaalisessa mediassa pyhäinpäivän tunnelmia voi jakaa tunnuksella #sytytänkynttilän tai #pyhäinpäivä.

Siunattua pyhäinpäivää!

Kirkkoherra Lauri Jäntti.

 

 

 

 

 

Lauri Jäntti, kirkkoherra, Lapinlahti

Jätä kommentti

*