Lakia ja evankeliumia

Pappi saarnaa lakia. Kansa kuuntelee häntä nöyränä ja pelkääväisenä. Ehkä hieman tällainen kuva papeista ja kirkosta vallitsi aikanaan, kun uskonnollisessa elämässä keskeisenä pidettiin sääntöjen noudattamista ja ulkoista käytöstä. Uskoisin, että tänään tilanne on muuttunut. Papiston koulutuksessa on kiinnetty huomiota ihmisten kohtaamisen taitoihin. Myös seurakuntien toimintatapoja on muokattu sellaisiksi, joissa kohtaamisen merkitystä painotetaan.
Jeesus puhui aikanaan paljon Jumalan laista ja siitä, mitä oli sallittua tekemistä ja mikä. Jeesus arvosteli juutalaisten farisealaisten käsitystä laista ja Jumalan palvelemisesta. Juutalaisten oppineiden mielestä tärkeintä uskonnollisessa elämässä olivat oikeat teot ja Mooseksen lain noudattaminen. Tekojen avulla ihminen ansaitsi hyvän hyväksynnän ja pelastuksen. Jeesus toi juutalaisen lakiopetukseen yhden poikkeuksen. Hänen mukaansa kukaan ihminen ei kyennyt noudattamaan Jumalan tahtoa. Jossakin vaiheessa jokainen ihminen rikkoi Jumalan tahtoa ja teki syntiä. Toinen poikkeus Jeesuksen lain tulkinnassa on armo, jonka hän nosti lain rinnalle. Nöyrälle ihmiselle Jumalan antaa anteeksi hänen syntinsä. Ihminen saa uskon lahjaksi ja elämän pohjaksi.
Jeesuksen myötä lailla, armolla ja evankeliumilla on omat tehtävänsä. Laki herättää ihmisen omantunnon kaipaamaan ja etsimään Jumalaa. Armon ja evankeliumin tehtävät ovat armahtaa ihminen ja tuoda hänelle sydämen rauhan. Laki siis johdattaa meitä evankeliumin ääreen. Evankeliumi jatkaa siitä, mihin laki lopettaa työnsä meissä.
Lain ja evankeliumin suhde taitaa olla hyvin kaukana arjestamme. Emme ajattele, että Jumalan sanassa ja lupauksissa olisi tällaisia piirteitä. Meille helpompaa tyytyä niihin yleisiin käsityksiin ja mielipiteisiin, joita meillä Jumalasta, kirkosta ja papeista on. Jollekin se on alkuesimerkin vanhojen kotimaisten elokuvien luoma hahmo. Toiselle se voi olla Kari Suomalaisen pilakuvissa ollut kypäräpäinen henkilö. Ehkä monille Jumala, kirkko ja pappi ovat jäämässä kokonaan sivuun, joilla ei ole enää vaikutusta elämän kulkuun. Selviämme hyvin ilman heitä.
Uskoisin, että Jumalalle on tilausta keskuudessamme. Mitä kauemmaksi menemme hänestä, sitä enemmän on tarvetta häneen. Tarvitsemme omatunnon heräämistä, Jumalan laintyötä, jotta ymmärtäisimme armon suuruuden. Siihen ei meiltä ihmeitä vaadita: hiljentymistä ja jättäytymistä. Jumala huolehtii kaikesta muusta. Kaiken tämän voimme aloittaa tänään. Jumala odottaa meitä luokseen elämään kanssaan.
Janne Bovellan_Iisalmen seurakunta_Iisalmi
Janne Bovellan
kirkkoherra
Iisalmen seurakunta
(Teksti on julkaistu myös 18.9.16 Iisalmen Sanomien Pietään pyhhee -palstalla)

Jätä kommentti

*