Vietämme tänään kirkkovuodessa laskiaissunnuntaita. Laskeudumme paastonaikaan ennen pääsiäistä. Varsinainen paastonaika alkaa ensi viikon keskiviikosta ja kestää 40 arkipäivää. Paastonajan pituuden esikuvana on Jeesuksen 40 päivää kestänyt paasto autiomaassa.
Laskiaistiistaihin liittyy monenlaisia perinteitä. Silloin lasketaan mäkeä ja syödään lihaisaa hernekeittoa ja kermalla ja hillolla täytettyjä laskiaispullia, ulkoillaan ja ollaan yhdessä enemmän. Mikä onkaan parempaa kuin olla yhdessä toisen kanssa syömässä, kahvilla tai muuten vain aikaa yhdessä viettämässä.
Yhdessä oleminen ja tekeminen perheen tai läheisten kanssa on tärkeää muulloinkin kuin laskiaisaikana. Sukupolvien välisen yhteyden hoitaminen tuo iloa jos esimerkiksi lapsenlapset ovat käymässä isovanhempien luona. On myös paljon yksinäisyyttä. Olisi tärkeää että jokaisella olisi välittävä ystävä, joka pitäisi jollain lailla yhteyttä.
Nilakan seurakunnan rippikoululaisille seurakuntayhteyden hoitaminen on ajankohtainen asia. He ovat opiskelemassa uskonasioita tänä viikonloppuna ja mukana messussa. Vanhemmat ja huoltajat miettivät varmasti myös omaa rippikouluaikaansa.
Paastonaikaan kuuluu ensi sijassa hengellinen ulottuvuus. Paastonaikana kirkon jumalanpalveluksissa saamme seurata Jeesuksen tietä kohti ristiä. Matkallaan kohti Jerusalemia ja ristiä Jeesus kohtasi erilaisia ihmisiä. Hän kuunteli kaikkia, paransi sairaita ja antoi syntejä anteeksi. Jeesus ei ajanut ketään luokseen tulevaa pois.
Sunnuntain evankeliumissa Jeesus sanoi: ”Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän. Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua.”
Katekismuksen mukaan ensimmäisellä sijalla elämässä pitäisi olla aina Jumalan tahdon kysely ja sitten muut tärkeät asiat, perhe, läheiset, ystävät, harrastukset, työ ja opiskelu. Oman ajan antaminen toiselle ihmiselle, rinnalla kulkeminen, rukoileminen toisen ihmisen puolesta ovat paastonaikaan kuuluvia asioita.
Jos elämässä on vaikeaa tai koettelemuksia saa kyllä vain keskittyä itsensä hoitamiseen. Apua toisilta ihmisiltä ja seurakunnalta on hyvä osata pyytää. Ennen kaikkea paastonaikana tulisi miettiä ja elää todeksi se mitä Jeesus on ristintyöllään tehnyt pelastumisemme eteen. Armo on totta.
Jeesus piti huolta opetuslapsista ja läheisistään, vaikka itse joutui syyttömänä hylätyksi ja kärsimään paljon. Uskonelämässä ei ole tärkeintä mitä teemme vaan se, että kaikessa turvaamme Jeesukseen. Myös Pyhä Henki on rohkaisemassa elämään todeksi Jeesuksen sovintoon, yhteyteen ja iankaikkiseen elämään vievät sanat.
Kappalainen Timo Jokela
Nilakan seurakunta.
