Me kahden maan kansalaiset

Vuoden 2015 Nuoren seurakunnan veisukirjassa on kaksi kappaletta, joiden nimi on Kahden maan kansalainen. Molemmat kappaleet kertovat taivaan kansalaisena vaeltamisesta maailmassa, mutta niiden näkökulmat ovat erilaiset.

Pekka Simojoen Kahden maan kansalainen on tunnelmaltaan iloisen ja itsevarman toiveikas. Laulun kertoja on tuntenut tuulen tuoksun, kuullut aaltojen pauhinan ja nähnyt valkoisen lumen satavan. Hän on tehnyt työtä, itkenyt ja nauranut, unelmoinut – nähnyt ja kokenut monenlaista. Melodia viestii myös iloisesta toivosta ja luottamuksesta viimeiseen määränpäähän – tiedossa on, minne ollaan matkalla.

Jaakko Löytyn Kahden maan kansalainen on toisella tavalla toiveikas. Se vie syvempiin ja tuntemattomampiin toivon maisemiin, joissa eletään toivossa, muttei ilakoida varmuudessa. Laulun kertoja vaikuttaa enemmän etsijältä kuin löytäjältä. Etsijän askeleet horjuvat, reitti on tuntematon ja vaellus on vaivaista. Ja silti, etsijä jaksaa toivoa, koska kaikkien kysymysten keskellä hän on kahden maan kansalainen.

Osa pystyy samaistumaan molempien laulujen kahden maan kansalaisiin: iloisen toiveikkaaseen, mutta myös kyselevän toiveikkaaseen taivaan kansalaiseen. Joku kokee omakseen iloisen varmuuden lopullisesta päämäärästä taivaankodissa, kun taas joku tuntee olevansa kyselevä etsijä, joka elää hiljaisessa toivossa. Elämäntilanne voi vaikuttaa, millaisena kahden maan kansalaisena itsensä milloinkin näkee.

Molemmissa lauluissa on syvää viisautta ja niiden kautta voi peilata omia askeleitaan taivaan kansalaisena maailmassa. Millaisilla poluilla ja miten askellamme eteenpäin? Olemmeko iloisen luottavaisia vaeltajia vai kyselevän toiveikkaita etsijöitä?

Voit kuunnella tästä Piia Viitasen version Jaakko Löytyn kappaleesta Kahden maan kansalainen

vt. pastori
Anu Backman
Iisalmen seurakunta

Jätä kommentti

*