Miksi ei aina voisi olla TIISTAI?!

Mitäs tänään syötäisiin? Kuva: Heikki S.

Masentavan sateisen alkuviikon piristys on tiistai-aamun Perheen Olkkari. Jos muina aamuina väsyttääkin, tiistaihin on aina mukava herätä. Siis miksi ei aina olisi tiistai?! Tai ainakin tiistai-fiilis!
Yksi, kaksi, kolme, neljäkin lasta kerrallaan hurauttaa ovesta sisälle yhdessä aikuisen kanssa. Siinä sitä ollaan: viikon tähtihetki on syttynyt.
Iloiset ilmeet, lasten ja aikuisten äänet ja silloin tällöin myös väsyneetkin kasvot saavat päiväni mukavasti alkuun. Aamun kuulumiset ovat oikeasti niin mielenkiintoisia. Niitä pohtiessa sujuisi mukavasti useampikin tunti.
Mielessäni vaivun usein menneiden vuosien takaiseen lapsiperheen elämääni. Kolmen alle kouluikäisen iloa, onnea ja väsymystä tuottavan tenavan kanssa elettiin hurjan vauhdikasta ja onnellista ”pientä elämää”. Täytyy myöntää että kotiäitinä aika tuntui toisinaan kulkevan liian hitaasti. Silloin tällöin, mielestäni liian usein, vanhemman ihmisen suusta kuului tuo lasten vanhemmille tuttu sammakko ”Nauti, kun ovat vielä noin pieniä”! Just. Nauttisin kyllä…. ilman jatkuvaa räkätautia, itkupotkuraivareita, pieneksi jääneitä kumppareita, jatkuvaa ruuan veivaamista ja tähteiden syömistä, pyykkivuoren selvittelyä ja jne. Nauttisin jos hetken saisin aikaa… vaikkapa vain kahvikupillisen verran. Vaikka olenkin hyvin perhekeskeinen ihminen, uskallan myöntää, ettei kotiäitiys ollut minulle se paras mahdollinen vaihtoehto. Työstä ammensin energiaa myös omien lasteni kanssa touhuamiseen.
Riitta Kauhanen_elämän ilostuttajat Elämäni ilostuttajat viime vuosituhannelta :)
 
Nyt Olkkarin eteisessä suustani livahtaa silloin tällöin tuo ”vanhan ihmisen sammakko”…  Se on pakko lausua. Aika kiitää, pidän kiirettä että ehtisin imeä riittävästi energiaa lapsista ja vanhemmista, edessä olevaan viikkooni. Minut valtaa huikea onnen tunne siitä, että saan kulkea pienen hetken pienen ihmisen perässä. Kokea hitusen taivaallista sipaisua Luojan luomasta ihmeestä. En lakkaa ihmettelemästä, kuinka juuri tiistaiaamuun onkin saapuneet ihanimmat ja ainutlaatuisimmat luomukset.
Riitta Kauhanen_Saga puolivuottaSyksyllä ½-vuotias Saga viihtyi vielä hyvin Olkkarin lattialla, seuraten muiden puuhia.
Riitta Kauhanen_Saga 1 vuotta Nyt 1-vuotiaana Sagan jalat vievät jo moneen uuteen ihmeeseen.
Pian huomaan että aamun parituntinen on sujahtanut taas liian nopeasti. On aika siirtyä hiljaisempiin hommiin: Valmistelemaan illan Kirkkohetkeä, jossa syksyllä koulunsa aloittavat siunataan koulutielle, suunnittelemaan keskiviikon Kirkkomuskaria ja vaikkapa tulevaa syksyä lapsityössä.  Onneksi pääsen vielä ennen liikutusta herättävää Iltakirkkoa, tervehtimään puolivuotiaan perhettä ja iloitsemaan vauvaperheen elämästä.
Kiitos Jumalani tästä tehtävästä, jonka olet minulle antanut.
Miksi ei aina voisi olla tiistai? No, hei. Eihän siihen enää ole kuin viikko ;)
Riitta Kauhanen
lapsityönohjaaja
Iisalmen seurakunta

Jätä kommentti

*