Mistä tunnet luterilaisen?

Seurakuntamme kymmenhenkinen ryhmä teki heinä-elokuun vaihteessa retken Unkariin, Sarszentlörniciin, ystävyysseurakuntamme vieraiksi. Matkalle osallistui myös 20 henkeä Tampereen tuomiokirkkoseurakunnasta, joka on myös Varpaisjärven ja Sarszentlörincin seurakunnan ystävyysseurakunta. Sarszentlörinc sijaitsee Tolnan maakunnassa, n. 140 km Budapestistä lounaaseen.
Unkarin kymmenmiljoonaisesta väestöstä noin kaksi kolmasosaa on roomalaiskatolisia. Toiseksi suurin kirkkokunta on reformoitu kirkko ja kolmanneksi suurin luterilainen kirkko, jolla on n. 215 000 jäsentä eli vähän yli 2 % koko Unkarin väestöstä. (lähde: www.evangelikus.hu).
Unkarin luterilaista kirkkoa voidaan kutsua diasporakirkoksi. Diaspora on kreikkaa ja tarkoittaa hajaannusta tai hajallaan asumista. Suurimmalla osalla Unkarin luterilaisista on joko saksalaiset tai slovakialaiset sukujuuret.
Ystävyysseurakuntamme Sarszentlörincin luterilainen seurakunta on pieni maalaisseurakunta, jolla on vain n. sata vuosittain jäsenmaksun maksavaa jäsentä. Kirkollisveroa Unkarissa ei tunneta. Kuitenkin melkein puolella Sarszetlörincin tuhannesta asukkaasta on jokin kytkös paikallisseurakuntaan. Kirkkoherra on seurakunnan ainut vakinainen työntekijä. Pienen maalaisseurakunnan papin palkka Unkarissa on vain kymmenesosa suomalaisen papin palkasta. Lisäansioita voi saada esim. opettamalla koulussa.
Seurakuntatalon pihalla meille tarjottua lounasta ei ollut valmistanut seurakunnan emäntä, vaan se oli varsinainen ruokkimisihme. Joku seurakuntalaisista toi kotoaan astiat, toinen lihat keittoon, kolmas perunat, neljäs juotavat. Joku oli leiponut omenapiirakkaa jälkiruoaksi ja joku toi korissa puutarhastaan poimimia tuoreita persikoita jne. Yhteisöllisyys seurakunnassa oli käsin kosketeltavaa, ystävällisyys ylenpalttista ja vieraanvaraisuus ylitsevuotavaa. Meitä kohdeltiin kuin kuninkaallisia valtiovieraita.
Unkarin luterilaisten identiteetti on myös vahva. He sanovat, että luterilaiset Unkarissa tunnetaan siitä, että ”he ovat avoimia ja yhteisöllisiä eivätkä pidä äärimmäisyyksistä. He ovat päättäväisiä, mutta valmiita kompromisseihin. He pitävät laulamisesta, musiikista ja kulttuurista sekä pitävät huolta toisistaan”. Kysymykseen, mitä tarkoittaa olla luterilainen, he vastaavat: ”Sitä, että kuljemme Lutherin kirkonuudistustyön seuraajana sellaisella tiellä, jossa olemme ylösnousseen ja elävän Jeesuksen Kristuksen vaikutuspiirissä, jossa Raamattu on kompassi ja risti on maamerkki.” (lähde: www.evangelikus.hu)
Mistä tuntee suomalaisen luterilainen ja mitä tarkoittaa olla luterilainen Suomessa? Onkohan sitä kukaan miettinyt? Olisikohan syytä miettiä?
Olli Kortelainen
kirkkoherra
Varpaisjärven seurakunta
Unkari2_Olli_180815Terveisiä Unkarista!

Kommentit

  • Ovienulkopuolelta

    Tuntuisi ja tuntuu omalta kohdalta – ja vain siltä, olla olematta luterilainen Suomessa, kun herää kysymykseen, että millä valtakirjalla esim. Lutter löysää käskyn ÄLÄ TAPA,siltä osin, että sodassa tappaminen ei olisi syntiä? Sillä kohdin “kun heikko usko horjuu” en usko “Armonaamuruskon syttyvän”, vai? “Mitä tarkoittaa olla luterilainen Suomessa”- tarkoitus ja tehtävä?

    • Ulkopuolinen

      Sodassa tappamisen kohta on osattu aina järkeillä maltillisesti. Sota on poikkeustilanne myös kymmenen käskyn suhteen, varsinkin puolustussota. Kymmenen käskyn Jahvelta välittäjän Mooseksen aikalaisetkaan eivät käsittäneet sotimista tappamiseksi ja synniksi. Tuskinpa henkilökohtaista itsepuolustustakaan.
      Jeesus tosin esitti ja toteutti pasifistisempia näkemyksiä, mutta… no, niitähän eivät tavalliset ihmiset voi käytännössä toteuttaa. Mitä siitäkään tulisi, jos pitäisi aina kääntää toinenkin poski… Väkivalta ja pahuus vain voittaisivat ja tappaminen paisuisi. Siispä…

  • Ovienulkopuolelta

    -ettäkö pasifistisia näkemyksiä eivät tavalliset ihmiset voi käytännössä toteuttaa – “sodassa seiso kanssani, vahvista heikko uskoni….armollas kruunaa kaunista..vaikka nämä niitä lauluja ovat,jotka soinevat korvissa molemmin puolin….mitäkö siitäkään tulisi.. – kunpa siitä ei tulisikaan mitään, eikä “ihmiskunta tekisi itsemurhaa” Tuollakin eläinkunnassa lajitoverit taitavat vähemmässä määrin tappaa tovereitaan.
    Kannattaa miettiä sitäkin mitkä olisivat olosuhteet maapallolla, jos osattaisiin ja olisi osattu elää sotimatta….kehdataan vielä veisata Jumalanpuoleen,että “sodassa seiso kanssani”…

  • Arto Penttinen

    Minä ajattelen niin, että ensisijaisesti olen kristitty ja vasta toissijaisesti luterilainen. Kysymystä luterilaisuudesta on mielestäni outoa liittää sotimiseen. Luterilaisen tehtävä on olla elävä kristitty. Kristitty on se, joka on kasteessa liitetty Kristukseen, joka uskoo Kristukseen Jeesukseen, sekä tietenkin kolmiyhteiseen Jumalaan.
    Sodista sen verran tähän, että uskonnon varjolla on tehty paljon pahaa, ja yhä tehdään. Mutta usko ja uskonto eivät ole sama asia. Kristillisestä näkökulmasta käsin uskosta nousee ainoastaan hyvää. Mutta ongelma on se, että astianmakua meistä aina irtoaa jossain määrin.

Jätä kommentti

*