Muistojen tiellä

Kuva: Tommi Hämäläinen

Kesäkuun alussa kiinnitin kirkko-oppaan virkamerkin rinnuksiini kolmatta kesää Iisalmen Kustaa Aadolfin kirkolla. Olen saanut oppaantoimessani kuluneina kesinä kokea, kuinka merkittävä kulttuuri- ja paikallishistoriallinen rooli kirkoilla on, niiden uskonnollisen merkityksen lisäksi.

Kirkkorakennukset kiinnostavat ihmisiä, sillä kirkot ovat usein ensimmäisiä ja merkittävimpiä paikkakunnille rakennettavia rakennuksia. Ne kertovat usein myös paljon paikkakunnasta ja kirkkoa käyttäneestä seurakunnasta. Ei siis ihme, että tiekirkot kiehtovat niin koti- kuin ulkomaanmatkailijoitakin. Suurin osa tiekirkkokävijöistä kuitenkin on nykyisiä tai entisiä paikkakuntalaisia, jotka vierailevat vanhassa kotikirkossaan kultaamassa muistojaan joskus jopa useiden vuosikymmenten jälkeen.

Tiekirkkokesien aikana olenkin huomannut, että kirkot eivät pidä ainoastaan uskoa elävänä, vaan myös muistoja. Kirkoille on ominaista, että niissä suoritettaviin uskonnollisiin toimituksiin ihmiset kerääntyvät yhteen yli sukupolvien, juhlistamaan merkittäviä elämäntapahtumia tai suremaan suuria menetyksiä. Kirkollisissa toimituksissa syntyykin sukupolvien välisiä jaettuja kokemuksia ja muistoja.

Katsaus alttarille tai askeleet pitkin kirkkokäytävää saattavat tuoda mieleen elämän onnellisimman hetken tai läheiseen liittyvän kipeän muiston. Kirkon maalaukset saattavat herättää muiston siitä, kuinka niiden merkitystä pohdittiin lapsena tai kuinka maalauksiin liittyviä opetuksia opeteltiin rippikoulussa. Urkujen sointi puolestaan voi palauttaa mieleen lämpimän muiston joulukirkosta.

Monet tiekirkkokävijät ovat maininneet, kuinka he kokevat uudet kirkot kolkoiksi ja hengettömiksi. Tämä ei välttämättä johdu siitä, että kirkkojen ulkoasu ei miellytä seurakuntalaisia, vaan siitä, että kirkot saavat henkensä ihmisten kokemuksissa ja muistoissa. Vanhat kirkot ovat vuosien saatossa keränneet loputtoman määrän tarinoita, jotka kertovat monenlaisista vaiheista ja tapahtumista eri aikoina, sillä niin ihmiset kuin aikakaudetkin jättävät kirkkoihin omat jälkensä.

Vanhoissa kirkkorakennuksissa jokaisella yksityiskohdalla ja kokonaisuudella on oma merkityksensä ja historiansa. Oppaana olen saanut huomata, että jopa yksittäinen naula kirkon katossa saattaa joillekin ihmisille sisältää oman merkityksellisen tarinansa. Tässä on kenties yksi syy siihen, miksi uudenaikaiset kirkot tuntuvat kolkoilta ja hengettömiltä: ne eivät yksinkertaisesti ole ehtineet keräämään loputonta määrää muistoja.

Tiekirkko-oppaana olen saanut kunnian kuulla ja kertoa monenlaisia eläviä tarinoita kirkon historiasta ja siellä käyneiden ihmisten elämästä – muistoista –, jotka ovat säilyneet elossa jopa useiden sukupolvien ajan. Tiekirkot antavat vierailijoille loistavan tilaisuuden elää näitä muistoja uudelleen. Samalla tiekirkot tarjoavat myös ulkopaikkakuntalaisille ja ulkomaalaisille tilaisuuden tutustua tienvarrella sijaitsevaan kirkkoon ja siihen liittyvään historiaan tiekirkko-oppaan opastuksella.

Vaikka monet ihmiset usein mieltyvät vanhoihin kirkkoihin niiden historiallisen arvon vuoksi, ei kuitenkaan pidä väheksyä uudenaikaisia kirkkoja. Jonakin päivänä nekin loistavat täydessä loistossaan muistojen kultaamina.

Tiekirkko-opas
Tommi Hämäläinen
Iisalmen seurakunta

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    Tiekirkkoketju on hieno idea – mistä lienee lähtöisin.

    Kaiketi matkalaiset kävivät kirkoissa ja temppeleissä jo muinoin, ja yöpyivätkin niiden tienoilla. Nykyisin hyvien teitten ja liikkuvuuden aikana palvelu on erinomainen virike! Ehkäpä jopa osaltaan vähentää perheitten kesälomien yhteiselon ahdinkotilojakin sinä sivussa. Kiitos tästä Teille lukuisat aktiiviset seurakuntalaiset! Oikein Hyvä

  • plokkariukki

    Tommilla on hieno ja arvokas tehtävä ihmisten ja vanhan kirkon palvelijana. Koin itse “piäkirkon piäsuntiona” paljon samoja tuntoja esitellessäni turisteille ja oman kylän väelle v. 1753 valmistunutta Pieksämäen Vanhaa kirkkoa neljännesvuosisadan ajan. Kerroin ja kuuntelin tuhat ja yksi erilaista tarinaa kirkkoni kiviaidan sisältä ja ympäristöstä kun ihastelimme asiakkaitteni kanssa kirkkoni maalauksia, esineistöä ja itse temppeliä. Katsellessamme sankarihaudoilla noin 300 nuoren miehen ja yhden naisen viimeisiä leposijoja kauniiden kukka-istutusten alla, ne toivat mieleen monta ikävää muistoa sotien ajoilta ja toivomuksen, ettei sama toistuisi enää koskaan.

Jätä kommentti

*