”Joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.”

Tämä Raamatun kohta on monelle meistä varmasti tuttu ja jotenkin se sopii suomalaiseen luonteenlaatuun. Ylpeyttä on menneinä vuosina pidetty suurena syntinä ja liikaa kehumista (ainakin lasten kohdalla) on vältetty ettei kehumisen kohde vain ylpisty. Positiivinen kasvatus ja muutenkin positiivinen huomioiminen ovat kuitenkin tänä päivänä syrjäyttäneet tätä ajatusta. Kehu lasta ainakin kerran päivässä – näin opastavat monet kasvatuksen ammattilaiset. Anna myönteistä palautetta työkavereillesi päivittäin, näin neuvoo työyhteisökonsulentit. Ja hyvältähän kiitoksen ja huomion saaminen tuntuukin varmasti jokaisesta.

Hyvien ominaisuuksien ja taitojen huomioiminen muissa ihmisissä on vähitellen lisääntynyt, mutta entäpä kun arviointi kohdistuukin omaan itseen? Meillä kaikilla on omat lahjamme, kykymme, voimavaramme, taitomme ja vahvuutemme. Onko niiden arvostaminen tuota itsensä korottamista? Kai me saamme iloita Taivaan Isän meille suomista lahjoista? Vai pitäisikö meidän oppia nöyristelemään ja vähättelemään itseämme?

Tämän päivän kirkkovuoden aiheena on itsensä tutkiminen. Kirkkokäsikirjassa päivän aihetta kuvataan seuraavasti: ” Jumalan sana neuvoo meitä arvioimaan itseämme ja elämäntapaamme. Oikea itsensä tunteminen näkyy nöyryytenä ottaa vastaan armo yksin Jumalan lahjana. Itseriittoisuus vääristää ihmisen todellisuudentajun. Hän kuvittelee pystyvänsä täyttämään Jumalan tahdon omin neuvoin.”

Nöyristeleminen ja nöyryys ovat kaksi eri asiaa. Sana nöyryys on saanut hyvin negatiivisen sanan viime aikoina. Mutta Jeesuksen opetuksessa ja toiminnassa se oli hyvin keskeinen asia. Nöyryys ei tarkoita ”kynnysmattona” olemista, vaan sen tunnustamista, ettemme hallitse elämäämme omin voimin vaan tarvitsemme yhteyttä itseämme suurempaan voimaan, Jumalaan.

Samalla Jumala kutsuu meitä jakamaan omastamme ja palvelemaan toinen toisiamme kukin lahjojemme ja taipumustemme mukaan. Jokaisen meistä tulee tuntea vastuumme elämää kohtaan ja tehdä siinä parhaamme. Samalla meidän tulee huomioida muita ihmisiä niin, että jokainen ihminen löytää oman paikkansa ja oman arvonsa, Jumalalle rakkaana ja arvokkaana.

Minna Heinonen

Diakoniatyöntekijä

Iisalmen seurakunta