Ohuessa paikassa

Työhöni liittyvä ihastuttava etuoikeus on kirkon avaimet. Voin milloin tahansa kipaista työhuoneeni ikkunasta näkyvään Iisalmen Pyhän Ristin valkoiseen kirkkoon.

Tyhjään kirkkotilaan astuminen hellii koko ruumista ja sielua välittömästi. Toisinaan siellä soivat urut kanttorin harjoitellessa. Sytytän kynttilän ja seison, istun, polvistun tai heittäydyn pitkälleni kulloisenkin olotilan mukaan. Ja rukoilen: sanoilla tai sanoitta, keholla, tunteilla, laulamalla, lukemalla Raamattua tai kuuntelemalla kännykkä-äpistä rukoushetkeä.

Niin ihana kuin tyhjä kirkkotila onkin, huomaan kaipaavani teitä muitakin. Jakamaan hiljaista rukousta, ehkä lukemaan kanssani ääneen päivän psalmia, hengittelemään Jumalan läsnäoloa. Mikseivät kirkon ovet voisi olla useammin auki? Kaipaisiko joku muukin mahdollisuutta tällaiseen kirkkosukelteluun, hiljaiseen rukouskelluntaan, hetken vetäytymiseen pyhään tilaan vaikka kesken työpäivän? Kyllä varmaan.

Kelttiläisessä kristillisyydessä on termi thin place eli ohut paikka. Kaikkialla ja kaikkina aikoina ihmiskunta on etsiytynyt tällaisiin paikkoihin. Niissä näkyvän ja näkymättömän erottava verho on ikään kuin hiutunut, läpikuultava. Ne ovat olleet luolia, vuorenhuippuja, lehtoja, virtoja. Myöhemmin pyhiä rakennuksia ja valtavia temppeleitä, kirkkoja ja katedraaleja.

Myös Jeesus vietiin tällaiseen ”ohueen paikkaan”, kuuluisaan Jerusalemin temppeliin jo vauvana. Kaksitoistavuotiaana hän jäi sinne luvatta moneksi päiväksi. Kuin kotiinsa, Isän lähelle, ilmeisen hyvään oloon. Jerusalemin temppelissä oli tiettävästi ruuhkaista. Temppelissäkäynti oli arvostettua ja suosittua, luonnollinen osa elämää ja hyvinvointia.

Lopulta Jeesus itse oli ja on se ”kaikkein ohuin paikka” maailmankaikkeudessa. Hänen lävitseen ja Hänessä tuulee Jumalan Pyhä Henki täysin vapaana näkyvästä näkymättömään ja toisinpäin.

Tyhjän kirkon lattialla tämä Jeesus koskettaa yhtä rukoilijaa, yhtä vs pastoria kiireiden keskellä. Ja kuiskaa: tulehan toistekin. Olen kyllä kanssasi koko ajan, mutta et taida huomata sitä niin hyvin, jollet välillä tule tällaiseen ”ohueen paikkaan”. Olipa ruuhkaista tai tyhjää, oletpa iloinen tai alakuloinen, virkeä tai stressaantunut – olet aina tervetullut. Kertoisitko saman muillekin?

Pirkko Olanterä
vs seurakuntapastori
Iisalmen seurakunta

Jätä kommentti

*