Oi muistatko vielä sen?

Mitä haluaisit laulaa, jos sairaus veisi sinulta puhekyvyn? Millaisia ajatuksia ja maailmoja toivoisit laulujen sisältävän? Silloin kun vielä pystyisit tuottamaan sanoja laulaen yhdessä toisen kanssa.
Olen pohtinut tätä viime viikkoina sekä sururyhmän että Iisalmen virsivisan äärellä. Sururyhmässä oli puhetta siitä, kuinka läheiseen saattaa saada kontaktin laulun välityksellä, vaikka tavallinen vuorovaikutuksellinen puhe ei häneltä enää onnistukaan. Muistisairaan katse kirkastuu ja syvälle mieleen painuneet sanat soljuvat sävelten mukana. Tapahtuu merkittävä kohtaaminen.
Nuorena opiskelijana olin kesätöissä Kustaankartanon vanhainkodissa Helsingissä. Kun toimin sijaishoitajana sairasosastolla, lauloin työaskareiden lomassa. Tuntui liikuttavalta, kun vuosia sängyssä maannut, puhumaton vanhus yhtyi lauluun. Hienoa oli, kun hitaasti köpöttelevän vanhuksen askel kulki käytävällä reippaammin laulun tahtiin. Myös suihkussa käynti sujui vastaan hangoittelevalta paremmin, kun hän keskittyi laulamiseen. Laululla on valtava voima!
Laulun avulla vaikeavammainen kuopukseni on opetellut sanomaan sanoja. Yksinkertainen, tarttuva melodia on auttanut painamaan mieleen niin viikonpäivät kuin kuukaudet jne.
Kun virsivisaan osallistuvat peruskoululaiset harjoittelivat 15 virttä ja aikuiset 30, he saivat valtavan hienon pääoman. Monet halusivat oppia virsien sanat ulkoa. Ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, ilolla ja innolla!  ”Virsien laulaminen on mukavaa”, kertoivat nuoret visailijat, kuten Iisalmen Sanomistakin 7.4.2016 olemme voineet lukea. Tytöt arvelevat, etteivät virret unohdu visan jälkeenkään.
Se on totta. Itsekin muistan vielä virsien sanoja, jotka opettelin kansakoulun toisella luokalla koulukinkereitä varten. Sainpa virrestä 483 sanat iltarukoukseenikin: ”Jeesus, lasten auttaja, varjele mua vaaroista. Mikä liekin matka mulla, onnen ohjat ain on sulla. Suo mun luokses tulla.”
Mitä tulevaisuus tuo tullessaan, sitä emme tiedä. Onneksi. Itse toivon, että jos menetän puhekyvyn, voisin vielä laulaa toisten kanssa. Samalla voisin rukoillen kiittää Jumalaa ja pyytää siunausta. Ovathan lukuisat virret rukousta. Nyt kun muisti vielä toimii, haluaisin oppia monet virret ulkoa, niin että olisi mistä ammentaa. Ei tarvitsisi tyytyä jänis istui maahan ja hämä-hämähäkkiin. Tai yhdentekeviin aikuisten jollotuksiin.
Entä sinä?
Kristiina Turkki
kappalainen
Iisalmen seurakunta

Jätä kommentti

*