Pyhä Byrokratius

Mikään homma ei ole valmis ennen kuin paperityöt on tehty. Vaikka tuo lause oli vessan seinällä, se on totta monessa muussakin paikassa. Varsinkin työpaikassa. Vuodenvaihde toi seurakunnan elämään jälleen uusia paperitöitä. Tosin ilmaisu on vanhentunut: nykyisin ne ovat enimmäkseen tietokonetöitä. Seurakunnan toiminnasta pitää nyt raportoida Kirkkohallitukselle viikoittain. Se haluaa tietää kaikkien tilaisuuksien osallistujamäärät mieluiten heti. Mutta se ei riitä. Lisäksi pitää tietää ketä työntekijöitä oli mukana, sekä osallistuiko toteuttamiseen vapaaehtoisia ja minkä verran.
Myös taloudenhoidossa on sama ilmiö. Koko kirkon talous- ja henkilöstöhallinto on tämän vuoden alusta keskitetty yhteen Oulussa sijaitsevaan toimistoon, jonka nimi on KIPA, Kirkon Palvelukeskus. Sen myötä seurakunnan koko laajalle työntekijäjoukolle on delegoitu monien sellaisten tehtävien hoitaminen, jotka ennen tehtiin seurakuntayhtymän taloustoimistossa. Toki taloushallinnon henkilöstöäkin yhä tarvitaan: he neuvovat toisia työntekijöitä tekemään niitä asioita joita he ennen tekivät itse. Säästöjä kuulemma syntyy.
Monet meistä seurakunnan työntekijöistä olisivat olleet varsin tyytyväisiä yhtymämme taloustoimiston erinomaisiin palveluihin, mutta kirkkohallituksessa ja kirkolliskokouksessa uskottiin keskittämisen siunauksellisuuteen. Seurakunta ei ole ainoa organisaatio, jossa entistä enemmän aikaa kuluu Pyhän Byrokratiuksen palvontaan. Muissakin työpaikoissa erilaisten raporttien ja lomakkeiden ääressä vietettävä aika on lisääntynyt. Se on tietysti pois varsinaisesta työstä, joka yleensä on ihmisten kohtaamista erilaisissa tilanteissa.
Ymmärrän hyvin sen, että työstä ja toiminnasta pitää raportoida ja että laskut ja palkat on maksettava ja dokumentoitava, ja että kirjanpidon on oltava kunnossa. Mutta ihmettelen, miksi tämä osa työstä lisääntyy koko ajan. Olivathan nämä asiat kunnossa ennenkin, vähemmällä vaivalla. Olisiko syytä nousta yhdessä vastustamaan tällaista byrokratian palvontaa? Nostaa katti pöydälle ja miettiä yhdessä että mistä tämä johtuu ja olisiko jotakin tehtävissä? Voisiko vaikkapa EU:n rahoituksella perustaa hankkeen, jossa asiaa selvitettäisiin? Olisikohan tuloksena muutakin kuin pino raportteja ja muistioita? Mitäpä luulet?
Lauri Jäntti
kirkkoherra
Lapinlahti

Jätä kommentti

*