Pyhän pitäminen

Pyhän pitäminen tuo mieleen ensiksi ja ennen kaikkea toisen käskyn ja Lutherin siihen liittämän selityksen Katekismuksesta.  ”Muista pyhittää…” ”Ettemme halveksi… mielellämme sitä kuulemme ja opimme.-”

Ihminen tarvitsee lepoa arkisen työn keskellä. Mutta sitäkin keskeisempää pyhän pitämisessä on sanan harjoittaminen. Usko, hengellinen elämä, suhde elävään ja persoonalliseen Jumalaan tapahtuu ihmisen sydämen tasolla. Se ei kuitenkaan ole vain sisäistä tunnelmaa, vaan yhteyttä Jumalan sanaan. Suhde on aina kahden välinen. Jumalan pitää saada puhua meille ja kertoa meille kuka ja millainen Hän on ja mikä on Hänen tahtonsa meitä kohtaan. Muuten olemme tekemisissä vain omien ajatustemme kanssa. Näin silloinkin kun ajatuksemme koskevat Jumalaa. Ihmisen ajatuksen muovaama kuva Jumalasta voi hyvin sisältää totuuden siemeniä, mutta väistämättä se myös sisältää virheitä. Niitä voi olla jopa hyvin keskeisissä asioissa. Kyse on aivan samanlaisesta jumalien kuvien veistämisestä tai valamisesta patsaiksi, joita jo muinaisten uskomusten piirissä harjoitettiin, ja jota on luonnehdittu epäjumalien palvonnaksi.

Siksi meidän tulee antaa tilaa Jumalan omalle puheelle. Meidän tulee ottaa vastaan sana, jonka Hän haluaa jakaa meille. Jumala puhuu meille ennen kaikkea Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Ja samalla siinä kirjoitusten kokoelmassa, joiden keskus on Kristus. Raamattu on Jumalan sana. Siksi meidän tulee lukea sitä. Ja toiseksi me kohtaamme sanan siinä elävässä julistuksessa, sanan saarnassa, joka avaa Raamatun sanomaa. Ihminen ei voi itse ”omasta järjestään ja voimastaan” ymmärtää Jumalaa eikä uskoa, se on vain Jumalan varassa, mutta meillä on valta ja vastuu sen suhteen, että käytämme sanaa. Jumalan sana johtaa meitä asettamaan ristin, meidän syntiemme sovituksen, kaiken keskukseen. Vain sen välityksellä voimme kohdata armollisen Jumalan ja saada yhteyden Häneen.

Rovastikuntamme papisto on alkavalla viikolla opiskelemassa saarnaa. Yksi kirkkomme vahva ja laajalti tunnustettu sanan julistaja, piispa Eero Huovinen, ohjaa siinä meitä, jotka olemme eri seurakuntien pappeina asetetut saarnaajan tehtävään. On syytä toivoa – ja rukoillakin – että saamme    eväitä siihen, että jaksaisimme ja osaisimme julistaa kirkoissamme ja seurakunnissamme Jumalan sanaa niin, että se auttaisi ihmisiä epäilyksistä uskoon.

pappi, entinen kirkkoherra
Arno Toivanen
Iisalmen seurakunta

Jätä kommentti

*