Pysähdy arjen keskelle

”Minä kuuntelen vain, seison vartiossain. Sillä sydämen hiljaisuudessa Jumala puhuu”. Tätä värssyä olen itse ajatellut monesti, luottaen ja pysähtyen. Värssy löytyy rippikoulusta tutun Nuoren seurakunnan veisukirjan laulusta ”Vartiossa”.
Nykypäivänä tuntuu että meillä on aina kiire. On kiire töihin, kouluun, harrastuksiin ja kenellä mihinkin. Muistammeko edes toteuttaa kymmenestä käskystä kolmatta, pyhitä lepopäivä. Pysähdymmekö koskaan, osaammeko pysähtyä? Jos elämä on buukattu liian täyteen, milloin vietämme aikaa itsemme ja Jumalan kanssa. Tämä Pekka Ruuskan Vartiossa –laulu alkaa sanoin, ”Kun koittaa pyhä hiljaisuus, ajatuksen hengähtää. Saan jäädä paikollein, hullunmylly hellittää. Äänettömyys outo uus, tuokioksi juoksu jää. Kuin vettä huulillein ammentaa saan lähteestään”. Itse huomaan tarvitsevani näitä hetkiä, pysähtymistä arjen keskellä. Saan nauttia rauhasta, viedä ajatukseni Jumalalle ja luottaa ja turvata siihen että hän kyllä kuulee.
Viime perjantaina vietimme nuorten kanssa Jatkista, eli jatkorippikoulua leirikeskuksessamme Väärnissä. Niin kuin rippikoululeirilläkin, iltamme päättyi yhteiseen hartauteen. Yhteinen iltahartaus hetki on juurikin tällainen laulussa kuvattu tuokio. Päivän vilinän ja vilskeen päätteeksi saamme pysähtyä yhdessä Jumalan silmien eteen yhtenä seurakuntana. On hienoa huomata kuinka tärkeä tuo hetki on monelle nuorelle, kuin myös itselleni. Perjantain hartaudessa puhuin samaisesta aiheesta ja lauloimme yhdessä mainitsemani laulun. Hartauden jälkeen yksi nuorista tuli luokseni ja sanoi ”Anni, kiitos sun sanoista. Tämä oli just sitä mitä oon kaivannut”. Tällaisissa hetkissä hymy nousee huulille ja kiitollisuus Jumalalle nousee pintaan. Kiitos hänen läsnäolostaan ja johdatuksestaan, sitä me täällä arjen keskellä tarvitsemme!
Anni Rissanen
Anni Rissanen
vt. nuorisotyönohjaaja
Lapinlahden seurakunta

Kommentit

  • Ovieulkopuolelta

    ”Muista pyhittää lepopäivä…”- jos ja kun niin tehtäisiin – irti arjesta, niin hyvinvointi tavoittaisi koko kansan. Kiire hennonee olla varsinainen aikakautemme vaivaintaakka – juostenkin lähes yötä päivää – ja pysyt paikallasi? ”Hengähä tok!”

Jätä kommentti

*