Olen joskus sanaillut niin, että kristityn elämä on kastetun elämää, mutta että kastetun elämä ei aina ole kristityn elämää. Kastetta pidetään usein nimenantotoimituksena, vaikka enemmänkin se on kutsutilaisuus, jonne vieraat ovat saaneet kutsun tulla juhlimaan hetkeä, jona Jumala kutsuu nimeltä lastaan.
Kasteessa meidät on kutsuttu ja lähetetty kristilliseen elämään. Olemme saaneet kutsun ja meidät on lähetetty rakastamaan ja palvelemaan lähimmäistä. Lähimmäisenrakkaudessa ei ole kysymys vain ystävistä, vaan todellisesta elämän rikkaudesta, joka tulee esille erilaisuudessa. Jeesuksen mukaan mitään kristillistä ei ole siinä, että tervehdimme vain ystäviämme. Me muuten olemme Lapin lumilla ja etelän rantaraiteilla usein paljon kristillisempiä kuin kotioloissa. Siellä me tervehdimme miltei jokaista vastaan tulijaa. Rantaraitin tuntumassa on kirkko, joka lauantai-iltana pursuu suomalaisista, joilla ei messun jälkeen ole kiire minnekään, vaan jäädään kirkon eteen porukalla laulamaan, että maa on niin kaunis.
Ja kuitenkin sanotaan, että oma maa mansikka, muu maa mustikka. Itse en kyllä tätä erottelua ymmärrä, kun yleensä ostan kotikylän kaupasta juuri mustikkajukurttia. Matkoilta on hyvä tulla kotiin, mutta etelän tai Lapin aurinkoko se tekee niin paljon, että vieraistakin tulee, jos ei nyt ihan ystäviä, niin lähimmäisiä kuitenkin.
Tämän kirjoitukseni otsikko viittaa lasten leikkiin, joka tunnetaan myös nimellä juoru. Leikissä asetutaan rinkiin. Ensimmäinen kuiskaa seuraavalle jonkin asian, seuraava kuiskaa sen taas seuraavalle. Lopulta ringissä viimeisenä oleva paljastaa ääneen, mitä sai kuulla. Yleensä tarina on muuttunut merkittävästi matkalla.
Kuvattu asiain kulku ei ole vain lasten leikkiä, vaan se on turhan usein aikuisten todellisuutta. Jumalan kymmenen käskyä ovat elämää suojelevia lakeja. Kahdeksas käsky on sitä aivan erityisesti. Sen mukaan toisen ihmisen mainetta on suojeltava, ei tahrattava. Ei siis ole sama, miten elämme, sillä me emme elä vain itseämme varten. Meidän tulisi rakastaa Jumalaa yli kaiken, ja lähimmäistämme niin kuin itseämme.
Kristitty on Kristuksen asialla. Kristillisen rakkauden sanoman kannalta on tärkeää, että se ei kovin muuttuisi matkalla Jeesukselta lähimmäisellemme. Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä yhtä paljon, eikä hänen rakkautensa toiseen ihmiseen ole sinulta tai minulta mitenkään pois. Tällaiseen rakastamiseen me ihmiset emme pysty, mutta tärkeää onkin tietää, että Jumala pystyy siihenkin, mihin luomansa ihminen ei.
Yhteys on elämämme tärkein voimavara, yhteys lähimmäiseen ja yhteys Jumalaan. Yhteys voi rikkoontua, mutta armo ja rakkaus, anteeksiantamus, voi korjata ja palauttaa yhteyden.
Yhteyden tärkein kuva on risti, joka osoittaa elämämme tärkeät suunnat, kohti Jumalaa ja kohti itseä, kohti lähimmäistä ja kohti itseä. Elämämme tärkeät suunnat eivät ole yksisuuntaisia, vaan vuorovaikutteisia.
Risti on voittavan rakkauden merkki. Risti on elävän toivon merkki. Anteeksiannon sanoissa ja teoissa elämä vallitsee. Kristityn kutsumus on olla Kristus sille, joka etsii Jumalaa.
Arto Penttinen
Nilakan seurakunnan kirkkoherra ja Iisalmen rovastikunnan lääninrovasti
