Rukous on uskon äidinkieli

Vietämme tänään sekä palmusunnuntaita että Mikael Agricolan päivää. Yhdistelmä maistuu varmasti yhtä hyvältä kuin tuore Agricola-leivos.
Palmusunnuntai on siitä erikoinen kirkkopyhä, että sitä melkeinpä vietetään kahteen kertaan. Palmusunnuntain tapahtumat ovat nimittäin keskiössä jo kirkkovuoden alussa, ensimmäisenä adventtisunnuntaina. Adventinaika aloittaa Jeesuksen, Vapahtajamme syntymäjuhlan odotuksen. Ja Jeesus on Vapahtajamme nyt edessä olevan ristin ja ylösnousemuksen pääsiäisen tähden.
Palmusunnuntai aloittaa suuren ja pyhän sekä hiljaisen viikon. Mitä hiljaista tässä alkavassa viikossa on? Kaduilla siitä ei muistuta oikein mitään. Melua ja melskettä riittää. Ja niinhän tuo oli Jeesuksenkin aikana. Palmusunnuntain tapahtumissa heitellään tielle palmunoksia ja huudetaan hoosiannaa. Hiljaisen viikon raamatullisissa tapahtumissa väärät ja valheelliset syytökset lentelevät, miekat kalisevat, että siinäpä sitä on pelon maantiedettä kerrakseen.
Kun kohdistamme huomiomme ja rukouksemme ainoan Viattoman sanomattomaan kärsimykseen, loppuvat sanat, vaikenemme. Mitä voisimme sanoa? Pitkäperjantain evankeliumin jälkeen tuntuu usein lähes mahdottomalta saarnata ilman tuntua, että olen vain vesittämässä jotain, mitä en edes käsitä. Ainoan viattoman kärsimys hiljentää. Runneltuun Jeesukseen katsominen mykistää. Mutta on katsottava enemmän sydämellä kuin silmillä.
Virret ovat täynnä rukousta, niin myös virsi 234: ”Auta, että ymmärtäisin, miksi menit kuolemaan, sinua vain ylistäisin enkä sankareita maan.”
Tänään on kulunut 460 vuotta Mikael Agricolan kuolemasta. Vaikka hänkään ei toki Jeesuksen veroinen sankari ole, niin saamme kiittää Mikael Agricolaa paljossa siitä, että saamme lukea Jeesuksesta omalla äidinkielellämme, ja että saamme rukoilla Jumalaa omalla äidinkielellämme.
Mikael Agricolan omaa, tosin suomeksi käännettyä tekstiä on esimerkiksi virressä 420: ”Näin käski Kristus omiaan: ” Te menkää kaikkeen maailmaan ja kaikkialla saarnatkaa ristin ja armon sanomaa.”
Juuri nyt alkavalla hiljaisella viikolla ja sen huipentuessa ristin ja ylösnousemuksen pääsiäiseen on juuri oikea aika saarnata ristin ja armon sanomaa. Juuri nyt, eli aivan jokainen päivä, on oikea aika rukoilla, ja tällä suurella ja pyhällä viikolla teemme sen Mikael Agricolan suomentamin sanoin: ”Oi, Jumalan Karitsa, piinattu ristin päällä! Armahtaa meitä tahdoit, vaikka sait pilkkaa täällä. Syntimme sinä kannoit, elämän meille annoit. Armahda meitä, Jeesus!” (Virsi 65:1)
Vietämme parhaillaan reformaation, uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlaa. Saamme kiittää – erityisesti tänään – Jumalaa Mikael Agricolasta, hänen elämästään ja elämäntyöstään.

Arto Penttinen
Pielaveden seurakunnan kirkkoherra ja
Iisalmen rovastikunnan lääninrovasti

Jätä kommentti

*