Se oli ihan jees!

Kun ei ne nuoret käy jumalanpalveluksissa!
Näin olen kuullut sanottavan monet kerrat. Käyväthän he. Rippikoulu alkoi tässä adventin aikoihin, jossa he saivat seurakunnan toimintaan osallistumista varten kortit. Kaksi jumalanpalvelusta, joista toisessa kerätään kolehtia, RK –viikonlopun aikana ollaan yhdessä kirkossa ja harjoitellaan ehtoollisella käyntiä. Nuorten Tuomasmessu on maaliskuussa, koulujen kirkot syksyllä ja keväällä. Toukokuussa palautetaan kortit jumalanpalveluksessa, leirillä on jumalanpalvelus joka päivä ja rippikoulu huipentuu konfirmaatiojumalanpalvelukseen kesällä. 8 –luokkalainen osallistuu jumalanpalvelukseen tai  käy vuoden aikana meillä kirkossa ainakin 12 kertaa.
Meillä työntekijöillä on kova paine opettaa sitä että kuka se Jeesus oli ja mitkä ne opetuslasten nimet nyt olikaan? Ulkoa pitäisi osata uskontunnustus, Isä Meidän ja muutamakin muu. Jokunen virsikin ja nuorten hengellinen veisukaan ei olisi pahitteeksi osata.
Tekisi mieli lainata Konsta Pylkkästä ja kysyä, että missä se usko oikein piileksii kun se ei ole näkösällä? Tätä pohditaan taas tänään sunnuntaina kirkoissamme. Ajattelen, että silloin kun lapsi kuulee ensimmäisen kerran Jeesuksesta, hänen ihmeteoistaan, vertauksista, ristiinnaulitsemisesta ja ylösnousemuksesta, hän muistaa sen aina. Kun hän kasvaa, samat kertomukset saavat uuden ulottuvuuden kun kokemusta on karttunut. Teini sitten kyseenalaistaa kaiken. Satuin tuossa näkemään erään teinin uskonnonvihon, jonka kannessa luki että: ”Uskonnon koe 16.11. Helvetti!”
Meidän pitäisi luottaa siihen että pienikin lapsi, niin kuin nuorikin, uskoo omalla tavallaan. Jeesus on herättänyt heissä uskon. ”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistä antanut. Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä.” -sanoo  Hebrealaiskirje. Puhutaan ja liikutaan aralla alueella jos kyseenalaistamme toisen uskoa.
Tuo alkupaatos liittyy tähän. Näyttää siltä ettei jumalapalvelus aina jaksa innostaa nuoria osallistumaan virrenveisuuseen tai yhteiseen rukoukseen, mutta he ovat paikalla. He kuulevat, aistivat, haistavat ja näkevät. Tilaisuuden loputtua he osaavat kertoa minkälainen tunnelma siellä oli. Jos se oli väsyttävä, se varmasti oli sitä, mutta joskus se on ollut ihan jees, ja silloin se on puhutellut. Ei ainakaan itse laiteta sitä uskoa piiloon, menkööt sinne hetkeksi lepäämään tullakseen taas entistä ehompana kun ollaan vanhempia.

Jyrki Kiukkonen                                                                                                                                 nuorisotyönohjaaja
Pielavesi
 

Kommentit

  • Nikkari

    “Meidän pitäisi luottaa siihen että pienikin lapsi, niin kuin nuorikin, uskoo omalla tavallaan”.
    Entäpä jos Jeesus on herättänyt heissä epäuskon? Saavatko nuoret luottamuksesi tällaiselle ajattelulle kirkossasi, Jyrki Kiukkonen?

  • Jyrki Kiukkonen

    Todellakin. Näihin kysymyksiin törmää ihan tuon tuostakin niin lasten kuin nuortenkin taholta, ja yleensä ne johtaa mukaviin keskusteluhetkiin ilman sarvia ja hampaita.

    • Nikkari

      Mutta annatko sinä Jyrki, sillekin jääräpäänuorelle joka sanoo ääneen, ettei usko Jumalaan ja että Raamattu on satukirja, mahdollisuutta pysyä uskossaan ja ohjata hänet vähemmän hengellisten maailmankatsomusten äärelle, tätä tarkoitin kommenttini epäuskolla.

Jätä kommentti

*