Siivetönruokki

Mäntyjä, mättäitä, kaunis kesäinen metsä.

Heinäkuun kolmas päivä on siivetönruokki -nimisen linnun muistopäivä. Tuo lentokyvytön lintu, joka muistutti olemukseltaan pingviiniä, vaikkei ollutkaan sille sukua, on kuollut sukupuuttoon. Viimeinen pariskunta tapettiin pesäänsä 3. heinäkuuta 1844 Eldeyn saarella Islannissa.

Ihmistoiminta on johtanut monien muidenkin lajien sukupuuttoihin. Viimeisen 120 vuoden aikana niitä on tapahtunut sata kertaa enemmän kuin sitä ennen. Syitä ovat elinalueiden kutistuminen ja heikentyminen, ylimetsästys ja -kalastus, vieraslajit, luonnonvarojen hupeneminen, ympäristön pilaantuminen sekä ilmaston lämpeneminen.

Me ihmiset olemme syyllisiä tähän luomakunnan köyhtymiseen, joka uhkaa omaakin hyvinvointiamme. Siksi meidän tulee myös toimia tilanteen muuttamiseksi. Kyse ei ole siitä, että emme tietäisi mitä pitää tehdä. Keinot luomakunnan pelastamiseksi ovat olemassa.

Kirkon ja seurakuntien tulee näyttää esimerkkiä. Raamatun mukaan luomakunnan viljeleminen ja varjeleminen on Jumalan antama tehtävä. Mitään muuta tehtävää paratiisissa ei ihmiselle annettukaan.

Yksi keino varjella luomakunnan monimuotoisuutta on varjella arvokkaita luontoalueita. Suomessa merkittävimmät monimuotoisuuden uhat liittyvät metsiin, joissa mm. suurin osa uhanalaisista lajeista elää. Suomen runsaat metsät on tähän asti nähty lähinnä talousmetsinä, jotka tuottavat omistajilleen rahaa.

Talouskäytön ulkopuolella on tällä hetkellä vajaa 13% metsistämme. Siitä noin puolet on kitumaata, jota ei voisikaan taloudellisesti hyödyntää. Luonnonsuojelualueita tarvitaan runsaasti lisää, jotta luonnon monimuotoisuus turvataan.

Seurakunnat ovat historiallisista syistä merkittäviä metsänomistajia. Pappilat ovat olleet aikoinaan suuria tiloja. Seurakunnat omistavat yhteensä noin 170 000 hehtaaria metsää. Ylä-Savon seurakuntayhtymällä sitä on tällä hetkellä 3040 hehtaaria.

Suojelupäätöksiä yhtymän alueella on vuosien varrella tehty yhteensä noin 400 hehtaarin osalta. Osa suojelualueista on myyty metsähallitukselle. Ylä-Savon seurakuntien nyt tai aiemmin omistamia metsiä on siis suojelun piirissä suunnilleen valtakunnan keskiarvoa vastaava määrä.

Euroopan Unionin biodiversiteettistrategiassa tavoitteeksi on asetettu, että 30% maa- ja merialasta on suojelun piirissä vuonna 2030. Suomen hallitus on sitoutunut tähän strategiaan. Myös viimeisimmän IPCCn raportin mukaan ekosysteemien kestävyyden säilyttäminen edellyttää, että vähintään 30% maapallon pinta-alasta saadaan suojelun piiriin.

Vaikka metsätalous on merkittävä tulonlähde, ei seurakunta kuitenkaan ole siitä riippuvainen. Seurakunnan toimintaa ja taloutta ylläpitävät ensisijaisesti sen jäsenet, ei omaisuus. Siksi seurakuntien on mahdollista suhtautua metsäomaisuuteensa muunakin kuin rahanlähteenä.

Ylä-Savon seurakuntayhtymän ja muidenkin seurakuntatalouksien tulee asettaa tavoitteeksi se, että 30% niiden omistamista maa- ja vesialueista saadaan suojelun piiriin vuoteen 2030 mennessä. Nyt Ylä-Savossa ollaan jo melkein puolivälissä tavoitetta.

Jokainen ihmisen toiminnan takia sukupuuttoon kuollut laji on epäonnistuminen Jumalan antaman tehtävän hoitamisessa. Muistuttakoon siivetönruokin muistopäivä meitä tästä vastuusta.

 

 

 

 

 

Lauri Jäntti, kirkkoherra, Lapinlahti

Jätä kommentti

*