Syystuulia

Lepääkö Jumala? Kristittyjä on kautta aikojen kritisoitu siitä, että Jumala luomistyönsä lopuksi lepäsi. Miten Jumala voi levätä? Onko tuo Jumalan lepo jotain, mitä me ihmiset tulkitsemme poissaolevana olemisena.

Moni isä saattaa pohtia, mitä lapseni ovat oppineet minulta? Ja miksipä ei samaa pohtisi myös moni äiti. Tai kuka vain aikuinen, joka on hetken hoitanut kasvattajan virkaa kotona tai toimessa. Oli paikkana sitten päiväkoti, koulu, tai puolustusvoimat. Ajattelen, että voimme luottaa opettaneemme toivottavasti paljon hyvää ja paljon hyvää toivon jokaisen kotonaan lapsena oppineen. Toki kotona opitaan myös paljon sellaista, mistä emme voi ylpeillä. Voi tulla tutuksi vanhempien kiire tai poissaolo. Toki itse toivon opettavani, että elämä kantaa ja elämässä pärjää iloa unohtamatta.

Mutta varmasti on jäänyt paljon puuttumaan ja niin se on kaikkien meidän ihmisten elämässä. Keskeneräistä on kaikki, mitä teemme. Syksy on seurakunnissa monien vaikeiden mietteiden aikaa. Toimintasuunnitelmat ja talousarviot laittavat meidät usein vaikeiden tilanteiden äärelle. Talouden tiukentuessa on pyrittävä kohtamaan myös seurakuntalaisten tarpeet. On mietittävä, mistä luovutaan, jotta voi syntyä jotain uutta. Seurakuntayhtymä on yksi talousyksikkö ja Iisalmen seurakunnan toimissa olisi syytä huomioida myös naapuriseurakuntien tarpeet. On haastavaa laittaa itselle rakkaita kiinteistöjä ja henkilökuntaa vaakakuppiin pohtien, mikä toisi pitkällä aikavälillä eniten toiminnalle mahdollisuuksia. Sillä seurakunnan perustehtävä on Jumalan rakkaudesta kertominen, sanoin ja teoin. Meillä yhtymä rakenteessa on mahdollisuus siihen, ettei kaikkien tarvitse osata kaikkea. On erikseen osaajat talouden ja kiinteistöjen tarpeisiin ja jokaiselle ikäryhmälle omat ammattilaisensa. Näin me saamme keskittyä siihen, minkä osaamme parhaiten.

Ensi sunnuntaina päivän evankeliumissa Jeesus pohtii isän ja pojan suhdetta. Moni poika maailmassa on oppinut isältään ammatin. Tähän Jeesus viittaa päivän evankeliumissa. Hän maalaa kuulijoidensa eteen kuvan, joka on aikalaisille tuttu. Ennen yliopistojen, ammattikoulujen ja oppisopimusten aikaa isä opetti oman ammattinsa pojalleen, joka siirsi sen omalle pojalleen ja tämä taas pojalleen. Niin jatkettiin perheyritystä sukupolvesta toiseen tai toimittiin kokonaisen suvun voimin samassa ammatissa sen suurimmat salaisuudet omille lapsille edelleen välittäen.

Myös ensi sunnuntain tekstissä Jeesus puhuu isän ja pojan suhteesta. ”Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika. Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaiken, mitä itse tekee”. Se, mitä Jeesus tällä kuvalla tahtoi sanoa, oli jotakin enemmän ja suurempaa kuin lapsen suhde vanhempaansa.

Onhan sunnuntaisinkin jonkun kotona laitettava ruokaa, lääkärien ja hoitajien on päivystettävä ja poliisien ja palomiesten oltava valmiina auttamaan. Heillä on oltava muulloin aikaa levätä. On paljon ammatteja, joiden tehtävänä on palvella elämää myös silloin, kun suurin osa palveltavista lepää raskaasta työstään viikon aikana. Ja samoin toimii myös meidän Herramme ja Vapahtajamme sekä päivän tekstin tapahtumissa, kuin täällä tänäänkin. Hän puhuu meille sanansa, joka pelastaa meidät. Me pelastumme, yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Jeesuksen Kristuksen tähden.

Siunattua syksyä toivottaen

Iisalmen kirkkoherra Sanna Komulainen.

 

 

 

 

 

 

 

 

Sanna Komulainen

kirkkoherra

Iisalmen seurakunta

Jätä kommentti

*