Tämän sunnuntain kirkkovuoden aiheena on Taivaan kansalaisena maailmassa. Evankeliumiteksti on katkelma Johanneksen evankeliumin 17. luvussa olevasta Jeesuksen jäähyväisrukouksesta. Jeesus rukoilee ihmisten puolesta, joista on tullut hänen seuraajiaan. Yksi evankeliumitekstin helmistä on, kun Jeesus sanoo, että hänen kirkkautensa ilmenee heissä (seuraajissaan).

Vaikka Johanneksen evankeliumissa Jeesus rukoilee silloisten seuraajiensa ja oppilaidensa puolesta, voi Jeesuksen rukouksen ulottaa koskemaan myös nykyajan Jeesuksen seuraajia, kristittyjä. Meidänkin puolesta on rukoiltu ja rukoillaan edelleen, että me voisimme heijastaa Jeesuksen Kristuksen kirkkautta.

Kristuksen kirkkauden heijastamisesta ja ilmenemisestä meissä kristityissä minulle tulee mieleen muutamia kysymyksiä. Millainen on hyvä ihminen? Miten tulla hyväksi ihmiseksi? Olenko minä hyvä ihminen ja kuinka voisin tulla paremmaksi? Entä jos varjoni peittää Kristuksen kirkkauden minussa? Kysymykset vievät ihmisyyden syvään päätyyn. Kelpaanko, riitänkö, olenko tarpeeksi hyvä, että Kristuksen kirkkaus voisi ilmentyä myös minussa?

Kuitenkaan Taivaan kansalaisuus ei ole kahle tai vaatimus, vaan kutsu vapauteen olla vastavoima ankaruudelle, vaatimuksille, suorittamiselle ja jatkuvalle riittämättömyydelle. Sinä olet hyvä, koska sinä olet juuri sinä, ja minä olen hyvä, koska minä olen juuri minä – ei ole olemassa ketään toista täysin samanlaista ja jokaiselle on oma paikkansa Jumalan suunnitelmissa.

Kun Kristuksen kirkkaus loistaa sydämeen asti, se valaisee ihmisyyden varjot ja antaa voimaa ja rohkeutta olla hyvän puolella. Hyvän ihmisen ominaisuuksia googlatessani sain montakin kaunista vastausta, mutta yksi niistä puhutteli erityisesti. Hyvä ihminen ei tee numeroa itsestään tai hyvyydestään, vaan sanat, teot ja olemus puhuvat puolestaan. Hyvyys puhuu puolestaan, aivan niin kuin lähimmäisenrakkaus näkyy ja tuntuu, kun sellaista kohtaa.

Kristityn Taivaan kansalaisuus maailmassa ei ole maailman pahuuden kauhistelua ja maailman menon paheksumista, vaan maailmasta pala kerrallaan lämpimämmän, rakastavamman ja oikeudenmukaisemman tekemistä. Maailmaa voi parantaa arjen keskellä tässä lähellä ja loistaa Kristuksen kirkkautta ainakin hetkittäin. Se riittää aivan hyvin, koska pienestä hyvyydestä kasvaa suurta hyvyyttä, kun meitä on monta.

 

 

 

 

 

 

Anu Backman
seurakuntapastori
Iisalmen seurakunta