Tavallinen pappi

WEB_Lauri ja Benjamin
Ennen vanhaan sanottiin, että pappi on kuusi päivää viikossa näkymätön ja yhden päivän käsittämätön.
Kun muistutin tästä sanonnasta erästä kokenutta seurakuntalaista, niin hän totesi että kyllä se pappi aika näkymätön oli pyhänäkin: ilmestyi jostain alttarin takaa messuamaan ja saarnaamaan, ja katosi sen jälkeen taas jonnekin.
Ei papit ennen vanhaan tulleet kirkon ovelle kättelemään seurakuntalaisia, eivätkä paljon muutenkaan seurustelleet rahvaan kanssa muuten kuin virallisissa merkeissä. Papisto oli ylempää kastia.
Harva pappi käyttäytyy nykyään samalla tavalla. Onhan se toki inhimillistä että ihan jokaisen vastaantulijan kohdalle ei aina kykene pysähtymään, mutta nokka pystyssä ei pitäisi kulkea. Ja tervehtiä kannattaa aina.
Siitä olen joskus saanut palautetta, että kun ei pappi edes tervehtinyt. Onpa joku ylpeäksikin moittinut. Kyllä minä sellaisesta moitteesta niin mieleni pahoitan, sillä tarkoitus ei ole ketään ylenkatsoa. Sitä vain on joskus niin ajatuksissaan, ettei huomaa ihmisiä ympärillään. Ja aika usein ympärillä on niin paljon väkeä, että joku jää väkisinkin huomiotta.
Pyydänkin tässä nyt julkisesti anteeksi jokaiselta, jota en ole tajunnut tervehtiä tai muuten huomioida. Selittelyt ovat turhia, sillä tervehtiminen ei maksa mitään ja tekee hyvän mielen molemmille. Siis: anteeksi! Yritän parantaa tapojani – vaikka pelkään, että puolitiehen tämäkin parannuksenteko jää.
Paras palaute jonka olen pappina olemisestani saanut, kuului näin: ”Sä oot hyvä pappi kun sä oot niin tavallinen.” Sanojana oli eräs päihdetyön vapaaehtoistoimija, monenlaista kokenut ja nähnyt tavallinen kadunmies.
Tuntui hyvälle saada tuollainen tunnustus juuri tuollaiselta mieheltä. Tuumasin mielessäni että eipä tässä näköjään tarvitse kovin kummoisia taitoja omata ollakseen hyvä pappi. Riittää että on tavallinen ihminen.
Luulen, että tuon kommentin takana oli muisto niistä vanhan ajan näkymättömistä ja käsittämättömistä papeista. Kun pappia on opittu katsomaan kaukaa ja puhuttelemaan vain hattu kourassa, niin tuntuu erinomaisen mukavalle kohdata pappi joka onkin tavallinen ihminen.
Ja uskokaa pois, ihan tavallisia ihmisiä me olemme – kunhan pidämme huolen siitä, ettei virka niin sanotusti nouse hattuun.
Siitä eräs hurskas mummo varoitti nuorta pappia terävästi. Hän kumarsi papin edessä niin syvään ja pitkään, että kokematon pappi hämmentyi ja alkoi estelemään: ”Älkäähän nyt, hyvä rouva, minua noin kumartako…” Siitäkös mummo kimpaantui: ”Luuletkos, nulikka, että minä sinua kumarran? En sinua, vaan sinun pyhää virkaasi!”
Toivottavasti siitä nulikasta tuli tavallisen hyvä pappi.
WEB_Lauri Jäntti 2015
Lauri Jäntti
kirkkoherra
Lapinlahden seurakunta
 

Kommentit

  • Paljonvartijaksi

    Vanhamummo oli päässyt tympääntymään vallitsevaan kirkonmenoon ja ilmoittanut Kirkkoherralle eroavansa kirkosta. Mummoa hyvästellessään Kirkkoherra tuli toivotelleeksi Mummolle parempaa Jumalantuntemusta tulevaisuudessa, jolloin Mummo niiaten vastasi, kyyneleitään pyyhkien, että :”Sitä sammoo, sitä sammoo Rovastillekkii” -:

  • Ulkopuolinen

    ”Kirkkoherra on herra helvetissäkin…” Jonkinlaista pönäkkyyttä tulee aina mieleen tuosta perinteisestä virkanimityksestäkin.
    Symboleilla – kuten virkaniityksellä – on aina vaikutuksensa, vaikka sitä ei enää tottumukselta huomaisikaan.

  • Lauri Jäntti

    Olen jo vuosia siten ehdottanut, että kolme sanaa pitäisi muuttaa. Ne ovat kirkkoherra, tuomiokapituli ja tuomiokirkko. ”Herra” on liian ylpeä ja epätasa-arvoinen. ”Tuomio” taas on karmea käännösvirhe latinan sanasta ”domus”, joka merkitsee taloa.
    Kirkkoherra voisi olla kotoisammin rovasti, tuomiokapituli pelkkä kapituli ja tuomiokirkkoja ei tarvitse muista kirkoista erotella ollenkaan.

Jätä kommentti

*