Totuus ja harha

Istuin muutama viikko sitten lentokoneessa paluumatkalla Tansaniasta Suomeen. Niin kuin useasti minulle käy lentomatkalla noiden kahden erilaisen maanosan välillä, löysin taas itseni pohtimasta kahden kulttuuriin eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä. Matka kiireettömästä Itä-Afrikasta aina kauas järjestäytyneeseen pohjolaan on pitkä kilometreiltään, mutta vielä pidempi on se matka, jonka itsessään joutuu käymään.
Tälläkin kertaa pohdin koneessa sitä, miten kiitollinen olen siitä, että olen saanut kasvaa rakkaassa koto-Suomessa. Sosiaaliturva, maailman yksi parhaimpiin lukeutuvista koulutusjärjestelmistä ja globaalisti katsottuna hyvin vahva tasa-arvoinen ajattelu ovat niitä asioita, mitä Tansaniassa viettämieni vuosien jälkeen osaan todella arvostaa.
Toki on myös asioita, joita jäin kaipaamaan Suomeen saapuessani. Varmasti yksi suurimmista on se lähimmäisyys ja vieraanvaraisuus, jota ihmiset toisilleen osoittavat. Ihminen tulee aina ensin, olipa tilanne mikä tahansa. Vaikka ”myö savolaeset” olemmekin lupsakkaa porukkaa, jää silti liian usein apua kaipaava lähimmäinen yksin hätänsä kanssa. Omassakin sydämessäni tunnen piston tästä.
Tansanialaisen sananlaskun mukaan ”minä olen, koska me olemme”. Tätä ajattelua tuntuu monesti olevan vaikeaa tavoittaa Suomessamme. Olemmeko antaneet instituutioiden ja vahvan sosiaalijärjestelmän huijata meitä? Olemmeko ajautuneet harhaan paetessamme ihmisyyttä järjestelmien taakse? On liiankin helppoa ajatella, että tuo ei kuulu minulle ja mikäpä minä olen nenääni toisen asioihin pistämään.
Raamatustakin tuttu kultainen sääntö kuitenkin kehottaa tekemään toiselle sen, mitä itsellensäkin toivoo tehtävän. Minä toivon, että kompastuessani joku kysyisi sattuiko minuun. Toivon, että vastaantulija hymyilisi, jopa nyökkäisi tervehdykseksi. Toivon, että surun minut kohdatessa joku tulisi ruokapatojen kanssa ovelleni ja istuisi kanssani suremaan. Toivon, että tuntematonkin ihminen voisi nähdä minun olevan lähimmäinen. Vielä enemmän toivon, että osaisin sen itse tehdä. Löytäisinköhän niin lähemmäs totuutta?
Web_Ulla Rissanen
Ulla Rissanen
sairaalasielunhoidon kesäteologi
Iisalmen seurakunta
Teksti on julkaistu myös 16.7.2016 Iisalmen Sanomien Pietään Pyhhee -palstalla.

Jätä kommentti

*