Uskonpuhdistuksen muistopäivästä kohti reformaation merkkivuotta

Uskonpuhdistuksen muistopäivä 16.10. toimi johdantona pian alkavaan reformaation merkkivuoteen. Luterilaiset kirkot kautta maailman pyyhkivät pölyjä Lutherin kootuista teoksista ja luterilaisista tunnustuskirjoista ollakseen valmiita muistelemaan 500 vuoden takaisia tapahtumia, joilla oli kauaskantoiset seuraukset.
Suomessa merkkivuotta vietetään tarkkaan ottaen 31.10.2016–5.11.2017. Siis ihan pian!
Luterilaisuuden vaikutus meidän yhteiskuntaamme on ollut mielettömän suuri. Sen kaiken läpikäymiseen ei muutama blogi riittäisi. Yksi mielenkiintoinen näkökulma on se, että pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta perustuu luterilaiseen vanhurskauttamisoppiin.
Kuulit oikein. Se, että ihminen pelastuu yksin uskosta ja yksin Kristuksen armosta, johti siihen, että kenenkään ei tarvitse tienata taivasosuuttaan tekemällä lähimmäisille hyvää.
Se ei tietenkään tarkoita sitä, ettei lähimmäistä tulisi rakastaa ja auttaa, mutta yhteiskunta ei voi laskea sen varaan, että niin tapahtuu. Luther toivoi, että niin tapahtuisi, ja myöhäisempi maallinen valistusaate toivoi myös, mutta molemmat pettyivät. Ihmisten omaehtoinen auttamisenhalu ei saanut köyhyyttä nujerretuksi, eikä uskonvanhurskauden opista ollut tilannetta muuttamaan.
Niinpä vähitellen vahvistui näkemys, jonka mukaan kirkon tehtävä on hoitaa ihmisten hengellinen ruokkiminen ja yhteiskunnan heidän maalliset tarpeensa. Syntyi hyvinvointivaltio, jonka vastuulla köyhien ja sairaiden hoitamisen katsotaan olevan. Seurakuntalaiset ovat voineet kohdistaa vapaaehtoiset lahjansa erityisesti ulkomailla tapahtuvaan lähetys- ja kehitystyöhön.
Toisin on esimerkiksi USA:ssa. Siellä ajatellaan, että vähäosaisten auttaminen ei ole ensisijaisesti yhteiskunnan vastuulla, vaan enemmän ihmisten vapaaehtoisen hyväntekeväisyyden varassa. Valtion osuus on tukea sitä mm. siten, että hyväntekeväisyyteen annetut lahjoitukset voi vähentää verotuksessa. Siksi amerikkalaisessa kirkossa kolehtiraha saatetaan antaa omalla nimellä varustetussa kirjekuoressa, ja vuoden lopussa seurakunnalta saa kuitin lahjoituksistaan verottajaa varten.
Viime aikoina meilläkin kirkon rooli vähäosaisten tukijana on noussut uudestaan pintaan, kun yhteiskunnan varat eivät riitä kaikkeen. Mutta seurakunnan mahdollisuudet toimia yhteiskunnan tukiverkon paikkaajana ovat edellä kerrotun historiallisen kehityksen myötä kaventuneet.
Esimerkiksi Lapinlahden seurakunnassa pohdittiin pari vuotta sitten seurakunnan oman päiväkodin perustamista, kun kunnallisista hoitopaikoista oli pulaa. Tuomiokapitulin lakimiehen tuomio suunnitelmille oli tyly: lasten päivähoito ei kirkkolain mukaan kuulu seurakunnan tehtäviin.
Käännymme siis edelleen luterilaisittain maallisissa asioissa yhteiskunnan puoleen, ja keskitymme kirkossa hengellisen elämän virvoittamiseen.
http://www.reformaatio2017.fi/

kirkkoherra Lauri Jäntti Lapinlahden seurakunta_Lapinlahti
Lauri Jäntti
kirkkoherra
Lapinlahti

Kommentit

  • Ovienulkopuolelta

    Miksikäs se KIRKKO kastaa lapsia jäsenikseen – tuleviksi veronmaksajiksi – vai?

Jätä kommentti

*