Vallankumous

Henkilö kirjoittamassa numeroa seurakuntavaalien äänestyslippuun,

Kuva: Kirkon mediapankki / Aarne Ormio

Kirkossa olisi helppo tehdä vallankumous. Kaksi viikkoa sitten pidettiin seurakuntavaalit, joiden valtakunnallinen äänestysprosentti oli 12,7%. Omassa seurakunnassani luottamushenkilöksi pääsi vähimmillään 13 äänellä. Ei siis tarvittaisi kovin isoa joukkoa ihmisiä muuttamaan vaalien tulosta radikaalisti.

Alhaista äänestysprosenttia usein valitellaan: kirkko ei kiinnosta. Mutta se voi kertoa myös siitä, että ihmiset ovat tyytyväisiä siihen, miten asioita on hoidettu. Hiljaisuus on myöntymisen merkki.

Äänestysprosentti on usein korkeampi silloin, jos seurakunnassa sattuu olemaan jokin kuohuttava asia, josta puhutaan, kuten seurakuntaliitos, kirkon myyminen tai purkaminen tai muutaman viran lakkauttaminen. Sen tapaisiin asioihin luottamushenkilöt voivatkin vaikuttaa.

On myös asioita, joiden kohdalla vallankumousta kirkossa on vaikea tehdä. Kirkollisverovaroja saa käyttää vain niiden tehtävien hoitamiseen, jotka kirkkolaissa on määritelty kirkon ja seurakunnan tehtäviksi: ”Kirkko julistaa Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja sekä toimii muutenkin kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi.” ”Seurakunta huolehtii jumalanpalvelusten pitämisestä, kasteen ja ehtoollisen toimittamisesta sekä muista kirkollisista toimituksista, kristillisestä kasvatuksesta ja opetuksesta, sielunhoidosta, diakoniasta ja lähetystyöstä sekä muista kristilliseen sanomaan perustuvista julistus- ja palvelutehtävistä.” (KL 26.11.1993/1054 1. luku 2 § ja 4. luku 1 §)

Toinen asia, josta ei tehdä demokraattisia päätöksiä, on kirkon oppi. Sekin on vahvistettu eduskunnan säätämällä lailla: ”Kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa.” (KL 1. luku 1 §). Luottamushenkilöiksi valitut eivät siis tule äänestämään siitä, oliko Jeesus Jumala vai ihminen tai siitä, onko Pyhä Henki yksi Jumalan persoonista.

Kuopion piispa Jari Jolkkonen toteaa kuitenkin tuoreessa kirjassaan, että usko on ”etsivää, siis avointa uudelle tiedolle”. Vaikka uskonopin rajat on piirretty selvästi, on niiden sisällä väljästi tilaa. Jolkkonen toteaa: ”Usko on utelias kasvamaan Jumalaa, maailmaa, elämää, ihmistä, moraalia ja toivon perustaa koskevassa ymmärtämisessä.” (Ymmärrystä etsivä usko, Väyläkirjat 2022, s.11)

Vallankumousta kirkossa ei ehkä ole helppo tehdä. Mutta se tarkoita sitä, että ei tarvittaisi etsivää mieltä ja avoimuutta uudelle. Seurakunnan tehtäviä voidaan hoitaa hyvin monella tavalla. Kirkon oppia voidaan ja tulee soveltaa uusiin tilanteisiin. Jatkuvasti tarvitaan uusia ideoita, rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta. Tätä kaikkea toivon niiltä, jotka ovat tulleet valituiksi tämän ikiaikaisen kirkkomme tämänhetkisiksi vastuunkantajiksi.

Jumalan siunausta uusille seurakuntien luottamushenkilöille ja kaikille muillekin!

Kirkkoherra Lauri Jäntti.

 

 

 

 

 

 

 

 

04Lauri Jäntti, kirkkoherra, Lapinlahti.