Valoa

Kuva: Sanna Krook

Olen hyvän sarjakuvan ystävä ja Joensuussa asuessani luin ahkerasti Baby Blues –albumeita. Vauva- ja lapsiperheen arjen hoksaukset sarjan piirtäjiltä ovat mielettömän hyviä. Muistan yhä, miten nauroin katketakseni yhdelle kohtaukselle, jossa perheen Suvi-tyttö kömpii vanhempiensa sänkyyn ja ottaa heistä löytämällään kameralla valokuvan. Isä ja äiti näkivät pelkkää V-A-L-O-A!

Juhannus on kahdenlaisen valon juhla. Vuodenkierrossa juhlitaan keskikesää, kirjaimellisesti auringonvalon määrän huipentumaa. Se kertoo valosta, elämän kukoistuksesta ja lämmöstä. Kirkollisesti juhlitaan Johannes Kastajan syntymää.

Kristillinen traditio on hyödyntänyt vuodenkierron valoa ja pimeyttä vertauskuvana Jeesuksesta. Joulu on vuoden pimeimpään aikaan kuvaten, että ihmisen pahuuden ja synnin pimeyden keskelle syntyi Jeesus-lapsi, Jumalan Poika pelastajaksi. Puoli vuotta aikaisemmin Luukkaan evankeliumin mukaan syntyi hänen sukulaisensa Johannes Kastaja, josta tuli Jeesuksen tien valmistaja. Johannes oli viimeinen profeetta, joka kertoi todellisen valon saapumisesta.

Jeesus-lapsi, joka syntyi Betlehemissä, oli hieman eri luokkaa kuin vanhempiensa sänkyyn kömpinyt Suvi-tyttö. Sarjankuvan lapsi sokaisi vanhempansa hetkeksi löytämällään kameran salamalla, mutta Jeesus on erilainen valonlähde. Opetuslapset saivat nähdä Jeesuksen oman kirkkauden loistavan hänestä itsestään kirkastusvuorella. Tuo valo ei sokaise ihmisen silmiä, vaan paljastaa ihmisen omille silmille ja sielun silmille hänen sisimpänsä mustat alueet. Jeesus paljastaa, miten paljon ihminen tarvitsee Jumalan armoa.

Keskikesän aurinko on vertauskuva todellisesti sielujen valosta, Jeesuksesta. Samalla valonmäärä kuvaa Johannes Kastajan tehtävää. Ja aamulla nouseva aurinko ja sen valo ovat symboli uudesta luomisesta ja ihmisten ylösnousemuksesta viimeisenä päivänä. Uuden luomisen aamu.

Ville Hassinen
seurakuntapastori
Lapinlahden seurakunta

Jätä kommentti

*