Valvokaa

Kirkkovuoden viimeistä edellinen sunnuntai on valvomisen sunnuntai. Konkreettisessa mielessä valvomista voi olla monenlaista. Jonkun työhön voi liittyä yöllä valvominen ja toisista ihmisistä huolehtiminen. Monet huolenaiheet voivat valvottaa läpi yön, vaikka aina ei välttämättä tarvitsisikaan. Joku valvoo mielellään enemmänkin, kun ei saa nukutuksi tai tarvitsee vain vähän lepoa virkistyäkseen. Joku valvoo, kun suuri tai mieluinenkin tapahtuma on lähestymässä.

Sanotaan että yksityisen ihmisen pitäisi olla valveilla, seurata ja vaikuttaa ympärillä oleviin tapahtumiin. Tänään on myös seurakuntavaalien varsinainen äänestyspäivä. Seurakuntavaalit ovat ennen kaikkea paikalliset vaalit, joissa seurakuntalaisten joukosta valitaan henkilöt suunnittelemaan seurakunnan toimintaa. Seurakuntavaaleissa pääset vaikuttamaan oman seurakuntasi tulevaisuuteen. Jokainen seurakunnan jäsen on tärkeä omalla paikallaan ja tehtävässään.

Sunnuntain evankeliumissa Jeesus haluaa kertoa siitä mitä valvominen tarkoittaa hengellisessä mielessä ja Jumalan valtakunnan työssä. Kirkon tärkein tehtävä on julistaa Jeesusta ja ohjata ihmisiä hänen tuntemiseensa, kuten myös jokaisen kristityn omalta osaltaan. Yksityistä ihmistä ajatellen meidän on suostuttava kasvamaan Jeesuksen tuntemisessa koko elämämme ajan. Usko ei ole vain ulkoa opittuja lauseita, se on omakohtainen suhde elävään ylösnousseeseen Jeesukseen.

Raamatussa meille on annettu käsky: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Valveilla oleminen on tämän käskyn täyttämistä, tai rehellisesti sanottuna, edes sen yrittämistä. Me emme ole täällä vain itseämme varten, olemme vastuussa elämästämme Jumalalle ja lähimmäiselle, niin kuin myös itsellemme. Lähimmäisyyteen sisältyvät kaikki ihmiset, ja miksei laajasti ajatellen myös koko luomakunta.

Elämme jatkuvassa jännitteessä, Jeesus on läsnä jo nyt, sanassa, sakramenteissa, yhteydessä – hän on läsnä tässä ja nyt, meidän keskellämme ja sydämissämme – mutta ei kuitenkaan vielä täydellisesti. Jäämme odottamaan täydellisen tuntemisen aikaa toivossa. Heprealaiskirjeen sanat olkoot meille kaikille rohkaisuna: ”Mehän olemme osalliset Kristuksesta, kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet.”

Kun itse kukin miettii, onko riittävän valveilla, tulee ymmärtää, kuka on vastuussa ihmisen pelastumisesta. Se on Jumalan työ. Jumala pelastaa, hän valvoo kanssamme, herättelee nukkuvia, kutsuu luokseen joka päivä, kuten tänäänkin. Myös Pyhä Henki haluaa vahvistaa uskon, toivon ja rakkauden todeksi elämiseen.

Timo Jokela
kappalainen
Pielaveden seurakunta

Jätä kommentti

*