Vanhoja joulun perinteitä

Luin ennen joulua kirjasen Martti Lutherin joulunvietosta. Kahdessa eri tarinassa kuvattiin 1500-luvulla eläneen reformaattorin kodin ja perheen joulun tapahtumia Wittenbergin kaupungissa. Tunsin levollisuutta huomatessani, miten monet itsellemmekin tutut perinteet olivat perinteitä jo keskiajalla.

Joulun keskuksena on jouluevankeliumi Jeesuksen syntymästä. Jumalan Pojan syntymää valmistellaan siivoamalla talo perheen ja palvelijoiden voimin juhlakuntoon. Joulukuusi on noudettu joskus taloon eksyneen vieraan tai jopa itse Martti-tohtorin toimesta lasten iloksi. Siivoustouhun keskellä Luther hoitaa isäntehtäviä valvoessaan kehdossa nukkuvan nuorimman lapsensa unta. Martti-tohtori ihmettelee samalla jouluevankeliumia Raamatusta ja hänen silmänsä eksyvät joulukuuseen latvassa olevaan vahaenkeliin.

Lutherin koti on jouluna avoimena erilaisille kulkijoille, jotka toivotetaan avosylin vastaan. Hänen luonaan vierailevat lähimmät ystävät, yhdelle köyhälle kulkijallekin ovi avataan, ja jopa vaaliruhtinas Juhana Fredrik istahtaa hetkeksi Lutherin kotona ohikulkumatkallaan. Kohta vieras saattaa löytää itsensä Lutherin pöydästä hyvän ruuan ääreltä.

Aikakausiamme erottaa vahvasti yksi asia – Lutherin tarinoissa kristillinen usko on koko ajan esillä ja Jumalan johdatus. Keskiajan ihminen on syvästi hengellinen ihminen ja tämä näkyy myös joulun perinteissä. Lasten leikkiessä kuusen ympärillä ja avatessa pieniä lahjojaan, miehet keskustelevat hengellisistä asioista. Joulun lapsen syntymä herättää keski-ikää lähestyvien miesten ihmettelyn aina vain uudelleen. Jumalan armollisuus ja syntien anteeksianto, sekä oma jatkuva kilvoittelu syntiä vastaan on keskustelujen kantavia teemoja.

Kaiken touhun keskellä sävelletään uusia virsiä. Enkeli taivaan –virsi kirjataan Lutherin ja muusikkoystävän Walterin kanssa paperille ja kohta talonväki vieraineen kajauttaa virren ilmoille sydämestään: Nyt Jumalalle kunnia, kun antoi ainoon Poikansa…

Joulun aika sen suuren viestin takia kestää parisen viikkoa loppiaiseen asti. Jumalan Pojan syntymä, Jumalan itsensä syntyminen ihmiseksi, on kyllä juhlansa arvoinen. Seimenlapsi pysyy suurena salaisuutena aina vain uusille sukupolville. Onneksi.

Ville Hassinen
Seurakuntapastori
Lapinlahden seurakunta

Jätä kommentti

*