Virvon varvon!

Pajunkissat ovat nyt aivan täydellisiä. Ulkoillessa katse etsii tummaa metsikköä vasten erottuvia pajun pehmeitä kukintoja – kevään merkkejä. Lapsuudesta asti pajunkissat ovat olleet koristamassa kotia, kun perhe on valmistautunut pääsiäisen viettoon. Tähän valmistautumisen aikaan sisältyy surun ja onnellisuuden sekaisia tunteita.

Luonto puhuttelee. Tuntuu helpottavalta huomata, että Luoja ylläpitää elämää ja luo uutta kaiken aikaa. Pikkulintujen selviytyminen paljain jaloin pakkasesta herättää luottamuksen Jumalan huolenpitoon. Hän on läsnä elämässä ja Hän on läsnä myös kuolemassa.

Palmusunnuntaina Kristuksen kirkko lähtee seuraamaan hänen elämänsä viimeisiä vaiheita. Nyt poikkeusoloissa jumalanpalvelukset videoidaan ja voimme kuulla kotisohvalla säkeet, joita kansanjoukot huusivat Jeesuksen ratsastaessa Jerusalemiin. Hoosianna! Herra, anna meille apusi! Oi Herra, anna menestys! Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä. Ps. 118:25–26.

Elämän ahdistusten keskellä me totisesti tarvitsemme Messiasta ja kaipaamme Vapahtajaa. Hän ei vapauta meitä ihmisenä olemisen taakasta. Sitä vastoin hän ottaa itse kantaakseen ihmisen taakan. Betaniassa voideltu Jeesus ratsasti Jerusalemiin kohti kärsimystä ja kuolemaa, mutta juuri niistä tuli toivon ja voiton merkki, jonka vertauskuvia ovat palmunoksat. Meillä suomalaisilla pajunoksat.

Jeesuksen Kristuksen pyhä evankeliumi kutsuu meitä ottamaan Jumalan valtakunnan vastaan lapsekkaasti, sellaisenaan, koukeroitta. Voimme toivottaa toisillemme Jeesuksen palmunlehvätervehdyksen muistoksi: ”Virvon varvon, tuoreeks terveeks, tulevaks vuueks. Jumala meitä kaikkia siunatkoon!

 

 

 

 

 

Jaana Kiukkonen
Nuorisotyönohjaaja
Pielaveden seurakunta

Jätä kommentti

*