Virpojat ovat sunnuntaina jälleen liikkeellä. Kevät on edennyt Palmusunnuntaihin ja edessä on hiljainen viikko. Pääsiäinen on ovella. Pajunoksat koristellaan ja ne muuttuvat virpomisvitsoina terveyden ja Jumalan siunauksen toivottajiksi. Lapset lähtevät liikkeelle oksineen ja käyvät virpomassa sukulaisiaan ja tuttujaan. Sanan ”virpominen” historia löytyy latinan sanasta, joka tarkoittaa vihannoivia oksia. Kuolleennäköisistä pajuista versoo uusi elämä. Pajunoksien esikuva Raamatussa ovat palmunoksat.

Ihmiset ottivat Jeesuksen riemuiten vastaan Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Riemuun he käyttivät palmunoksia, joilla toivottivat Jeesukselle siunausta. Kansanjoukot olivat innostuneita ja toivoa paremmasta odotettiin. Palmunoksat ovat voittajan ja hallitsijan vertauskuvia. Kansa otti Jeesuksen kuninkaana vastaan. He olivat oikeassa. Jeesus on kuningas. Hänen kuninkuutensa ei vain ollut tästä maailmasta. Hän on taivaallinen kuningas, jonka kuninkuus rakentuu alhaaltapäin; ihmisten palvelemisen, nöyrtymisen, alentumisen ja kuoleman kautta. Hetken perästä riemuitseva kansa oli jo toista mieltä ja riemuhuudot vaihtuivat ”ristiinnaulitse” -huudoiksi. Hyvin häilyvä on ihmisen mieli.

Minäkin olen ollut sekä virpojana sekä virvottavana. Lapsena asuin asuntoalueella, jossa oli paljon asuntoja ja perheitä. Siellä riitti virpomista. Kuljin vihreäksi maalatun pärekorin kanssa. Huivi päässä, essu päällä ja maalatut pisamat kasvoilla. Tarkoitus oli näyttää pääsiäisnoidalta. Koriin mahtui suklaata. Pikku noidat virpomisvitsojensa kanssa ovat pohjimmiltaan hyvin ristiriitainen näky. Virpominen toivottaa ihmiselle hyvää, noidat sen sijaan yhdistetään pahaan. Joka tapauksessa monessa kädessä heiluvat sunnuntaina virpomisvitsat. Jumalan siunauksen toivottajat. Lasten riemu ja ilo on tarttuvaa ja saa hyvälle tuulelle.

”Vitsa sulle, palkka mulle. Jumala sinua siunatkoon.”

 

 

 

 

 

 

 

 

Riitta Valtokari
Sonkajärven kirkkoherra