Yhteinen ateria

Missä Jumala on? Kuinka hänet löydän? Seuraavassa pienen pojan tarinassa hieman vastausta tähän kysymykseen. Tarina on lainaus kirjasta Kerron sinulle tarinan II, Heli Pruuki toim.
Eräs pikkupoika halusi kiihkeästi nähdä Jumalan. Hän arveli, että Jumalan luokse oli varmaankin pitkä matka, joten hän pakkasi reppuunsa mukaan eväitä. Sitten hän lähti matkaan.  Jonkin ajan kuluttua pojasta tuntui, että hän oli vaeltanut jo pitkästi, ehkä kilometrin. Oli aika levätä. Poika näki puistonpenkin, jonka toisessa päässä istui vanha mies. Poika istui vanhuksen viereen ja avasi reppunsa. Hän oli juuri haukkaamassa eväsleivästään, kun hän ymmärsi, että vieressä istuva vanhus taisi olla nälissään. Poika päätti antaa miehelle palan leivästään. Poika ojensi vanhukselle leipäpalaa. Vanhus näytti hämmästyneeltä. Sitten hänen kasvoilleen levisi kaunis hymy. Hymy oli niin kaunis, että poika päätti jakaa loputkin eväänsä vanhuksen kanssa.
Poika ja vanhus istuivat yhdessä koko iltapäivän. Sanaakaan ei sanottu, vain hymyiltiin ja syötiin eväitä. Kun alkoi hämärtää, poika ymmärsi, että oli aika palata kotiin. Hän nousi penkiltä ja lähti. Pienen matkan päässä hän kääntyi katsomaan taakseen ja näki vanhuksen vilkuttamassa. Silloin poika ryntäsi takaisin ja halasi vanhusta. Vanhuksen kasvoille levisi onnellisin hymy, mitä poika oli koskaan nähnyt.
Poika juoksi koko matkan kotiinsa. Hän ryntäsi kertomaan äidilleen, mitä oli tapahtunut:
– Äiti! Olin päivällisellä Jumalan kanssa!
Ennen kuin äiti ehti hämmästykseltään kysyä mitään, poika jatkoi:
– Arvaa mitä? Jumalalla on kaunein hymy, mitä olen ikinä nähnyt!
Vanhuskin palasi kotiinsa. Sukulaiset ihmettelivät, missä tämä oli oikein ollut. Vanhus vastasi:
– Tapasin Jumalan ja tiedättekö mitä, hän vaikutti paljon nuoremmalta kuin mitä olin kuvitellut!
Jumala löytyy lähellä olevasta ihmisestä, sillä loihan Jumala ihmisen omaksi kuvakseen. Lähimmäisestä, jonka kanssa voimme jakaa ilot ja surut tai sitten eväät, kuten pieni poika teki. Meidän täytyy vain puhdistaa silmämme kevätpölystä ja katsoa ympärillemme. Ihmisen kohtaamiseen kätkeytyy yksi pieni sana, jolla suuri merkitys ja se sana on rakkaus. Jumalan rakkaus!

Riitta Kaasinen
Toimistopäällikkö
Ylä-Savon seurakuntayhtymä

Jätä kommentti

*