Koronan jälkeen

Pirulliseksi ongelmaksi väitetty koronavirus yllätti koko maailman. Eri yhteiskunnissa kriisivalmius poikkeaa toisistaan huomattavasti. Kokonaisuutena voitaneen sanoa Suomen selvinneen vaikeassa tilanteessa hyvin kohtuullisesti. Kansalaiset ovat jaksaneet varsin hyvin ja viranomaisten ohjeita on noudatettu. Luottamus viranomaisiin on eräs keskeinen yhteiskuntamme vahvuus. Mutta viime aikoina, kohtuutonkin, päättäjien arvostelu ja syyttely ovat lisääntyneet.

Kansalaisten huolestuminen on perusteltua. Miten käy niiden koulua käyvien lasten ja nuorten, joiden kotiolot eivät ole parhaalla mahdollisella tolalla? Millä tavoin lomautukset ja talouden kiristyminen näkyvät poikkeusolojen arjessa? Miksi puolivillaiset liikemiehet voivat kukkoilla? Tavoittaako avustukset niitä kipeimmin tarvitsevia? Kysymyksiä, jotka ovat monien huulilla.

Selvää lienee, että kriisin jälkeen moni asia muuttuu pysyvästi. Lähtöruutuun ei ole paluuta. Aikansa elänyttä jää pois, uutta murtautuu esiin. Tällaiseen liittyy toiveita ja odotuksia sekä pelkoa ja hämmennystä. Aikaa kuluu, muutokset eivät tapahdu nopeasti ja määrätietoisesti toteutettuna, vaan hiljaa ja huomaamatta.

Moni odottaa yhteisöllisyyden uutta tulemista ja ihmisten keskinäisen välittämisen kulttuurin lisääntymistä. Toivotaan myös vastuullisemman ja vähempään kuluttamiseen perustuvan elämäntavan laajentumista. Uskotaan myös luontomatkailun lisääntymistä ja ihmisten entistä runsaampaa vapaa-ajan viettoa luonnossa. Mene ja tiedä.

Koronavirus ei ole hävittänyt ihmiskunnan suuria kohtalonkysymyksiä, kuten vaikkapa ilmastonmuutoksen problematiikkaa tai pakolaisuutta. En ole koskaan ymmärtänyt ns. denialisteja, eli ilmastonmuutoksen kieltäjiä. Ilmastonmuutoksen kysymyksiä tulee lähestyä kestävällä ja vastuullisella tavalla, eikä suomalaisia työpaikkoja ulosliputtamalla ja työttömyyttä lisäämällä. Omaa oksaa sahaamalla hyvä elämä ei edisty. Maailma on täynnänsä alueita, joissa ympäristönsuojelusta piut paut välitetään. Suomessa toimitaan vastuullisesti ja läpinäkyvästi.

Maailma , jossa elämme on ihmisen maailma. Hyvässä ja pahassa. Mutta se on myös Jumalan maailma, siksi huokailevalla luomakunnalla on toivo. Ihminen on asetettu Jumalan työtoveriksi viljelemään ja varjelemaan. Näin saamme jo Raamatun alkulehdiltä lukea. Se matka on vastuuta, lähimmäisyyttä ja armosta elämistä.

Kimmo Kivelä

Jätä kommentti

*