Kyllä Laukkalassa on ahkeraa väkeä!

Kylä ei ole iso, mutta näemmä täynnä energistä väkeä! Sen sain huomata, kun poikkesin käymään Laukkalan urheilukentällä kuultuani sieltä koneiden ääniä. Kentällähän oli täysi meno päällä: kolme traktoria, monta moottori- ja raivaussahaa sekä ihmisiä vauvasta vaariin. Haravat ja lapiot heiluivat, isot koneet tekivät isot työt. En edes tiedä, miten monta päivää tai viikkoa talkoot olivat […]

Lue lisää

Leikkimökilläkin on ikänsä

Keitettiin iltapäiväkahvit ja pantiin siivut lettivehnästä pöytään. Poimulehden lehdet sopivat siihen tarkoitukseen oikein hyvin, niitä oli leikkimökin vieressä ojan penkalla. Siskollani ja minulla oli pienet somat kahvikupit pullalautasineen, oli sokerikko ja kermakkokin katettuna mökin pöytään. Vierasta enää puuttui. Meidän talon kohdalla oli sopivasti Pirttisaaren tytär odottamassa linja-autoa. Hänet pyysimme kylään. Hän suostui mukaan leikkiin ja […]

Lue lisää

Kosteikko on vesilintujen paratiisi

Vaikka oli varhainen kesäkuun aamu, aurinko oli jo korkealla, kun saavuin kosteikolle. Tämä lampi on rakennettu ottamaan vastaan hulevedet ennen niiden siirtymistä järveen. Kosteikkoalue on lintujen suosiossa. Satakieli helskyttää koivikossa, räkättirastaat ja västäräkit juoksentelevat nurmikolla. Lammen ovat vesilinnut ottaneet omakseen. Kosteikko lisää luonnon monimuotoisuutta sekä tarjoaa elinympäristön monille linnuille ja hyönteisille. Sillä on myös maisemallisia […]

Lue lisää

Linnunpönttö poikineen

Lintujen konsertti on parhaimmillaan, koko metsä soi! Reviirejä vallataan ja niistä kuulutetaan kovaan ääneen. Linnunpönttöjen pitäisi siis olla puissa jo odottamassa muuttomatkalaisia. Viime kevätkesällä minulta meni pönttöjen tarkastus Laukkalassa vapaa-ajan talon pihapiirissä vähän myöhäksi eli toukokuun puoleen väliin. Kiipesin terhakkana tikkaita pitkin siivoamaan ensimmäistä pönttöä. Avasin pöntön etuluukun, mutta suljin sen oikein nopeasti anteeksi pyydellen, […]

Lue lisää

Pääsiäisviikon tuumailuja

Aidosta munankuoresta tehty  koriste on pujotettu pajunoksaan. Rairuoho vihertää jo lupaavasti, se lienee parhaimmillaan loppuviikosta eli pääsiäisenä. Lasten ollessa pieniä tein kauniin asetelman ruohovadille: keskellä oli peili lampena, sen ympärillä tipuja, jotka juoksentelivat touhukkaasti ja asuivat munamökissä. Kukko piti jöötä ja kanaemo katsoi parveaan ylpeänä. Pajunkissoja hain maljakkoon palmusunnuntaiksi. Oksien joukkoon lisäsin vielä värikkään virpomavitsan, […]

Lue lisää

Lumiset ja lumettomat talvet

Vuodet eivät ole veljeksiä, eivätkä talvetkaan. Sen olemme saaneet huomata, jos verrataan viime talvea ja tätä talvea. Vuosi sitten joulu oli valkea, mutta tämä äskeinen vuodenvaihde ainakin Etelä-Karjalassa oli lumeton, musta siis. Talvi tuli vasta 26. tammikuuta 2020 Lappeenrantaan. Tätä kirjoittaessani lunta on virallisen mittauksen mukaan kymmenisen senttiä. Vuosi sitten hiihtelin samaan aikaan erinomaisilla laduilla […]

Lue lisää

Joulun lahjalistat

Äitini oli kysynyt minulta, kaksivuotiaaltaan, mitä haluan joululahjaksi. Olin vastannut, että kukkaruukun. Tarina tosin ei kerro, toteutuiko tuo lahjatoiveeni. Joulun lahjalistat palasivat mieleeni, kun luin äskettäin Helsingin Sanomien artikkelin joulupukin kirjeistä, jotka täyttävät monia hyllymetrejä Kansallisarkistossa Oulussa. 1950-luvulla lahjat olivat kotitekoisia ja ostolelut harvinaisia. Ensimmäisiä ostoleluja ovat tuolloin olleet View-Master ja Afrikan tähti, sen pelin […]

Lue lisää

Suppilovahveroita ja muikkuja

Lokakuun loppu on se ajankohta, jolloin kokoonnumme vuosi vuoden jälkeen kymmenhenkisen porukan voimin meidän mökille saareen, useimmiten perjantai-iltapäivästä sunnuntain puolipäivään. Näin tehtiin myös tänä vuonna. Viimeistenkin vieraiden saavuttua perjantaina kohotetaan kuohuviinilasilliset tapaamisen kunniaksi. Kohta jo vaihdetaan kuulumisia tuliaiskahvien äärellä ja lähdetään liki saman tien metsään samoilemaan. Tänä kesänä ei sieniä ole juuri löytynyt, mutta miten […]

Lue lisää

Terveisiä Lapista

Poro ei ollut lautasella, vaan käveli ulko-ovemme edestä Ylläksellä. Lautasella oli sen sijaan Levillä King crap Housessa kuningasrapuja. Puolitoistaviikkoiseen Lapin-matkaamme mahtui niin pitkospuita eli soisten alueiden pitkoksia kuin tuntureita ja metsäreittejäkin. Metsähallitus oli ruvennut purkamaan työläästi hoidettavia pitkospuita, ja ne oli korvattu paikoin sorapintaisilla poluilla. Kävin mieheni kanssa tutustumassa liki pariinkymmeneen erilaiseen kohteeseen, muun muassa […]

Lue lisää

Hiiri ja perheen öinen piirileikki

Tasainen tuhina täyttää makuuhuoneen, kun Kattaisen perhe nukkuu autuaan unta. Yhtäkkiä äiti herää outoon rapinaan. Hän säpsähtää hetkessä hereille. Yö on pimeimmillään. Äiti tyrkkii isää, että nyt pitäisi nousta, talossa tapahtuu kummia. Perheenpää siis herätetään kesken makeimpien uniensa, mutta nyt ei auta mikään. Puolisot lähtevät ottamaan selvää, voroko se on asialla. Kun napsautetaan valot keittiöön, […]

Lue lisää

Hermannilta heinään

Hermannilta heinään, on sanottu joskus ennen vanhaan. Nykyisin tuo ohje on historiaa. Olen nimittäin huomannut teidenvarsipelloilta, että niillä on tehty rehuheinää jo varhain alkukesällä, näkyväthän valkeat palleropaalit kauas. Valkeiden paalien lisäksi on hauskasti muitakin värivaihtoehtoja, kuten vaaleanpunaisia, vihreitä, sinisiä, keltaisia ja mustia. Suomen juhlavuonna näin jossain, että paalit oli aseteltu sinivalkoisesti Suomen lipun muotoon. Eräänä […]

Lue lisää

Vikke ja Sakke

Niitä oli kaksi, sormenpään kokoinen ruskea ja kämmeneen mahtuva valkea. Ruskean sammakon nimi oli Vikke ja albiinon Sakke. Lasten serkku sanoi Saken nähtyään, että jos hän olisi tuo sammakko, niin ei ilkeäisi edes peiliin katsoa, koska suolet näkyvät läpi. Sakke oli rauhallinen, ystävällinen sammakko. Sammakot asuivat isossa akvaariossa yhdessä kalojen kanssa. Vikke oli nimensä mukaisesti […]

Lue lisää

Jäniksen ja ilveksen polut

Hankiaisilla oli mukava kuljeskella kevyesti silloin lapsena isäni niityillä.  Noista päivistä on kulunut jo aikaa monta kuun ja auringon kiertoa, mutta liki samanlaiseen tunnelmaan pääsin maaliskuussa lapsuuden tutuissa maisemissa. Maaliskuun lopulla oli juuri sopivasti pakkasöitä, niin että hanget kovettuivat aurinkoisten kevättalvisten päivien jälkeen. Nousin varhain sinä sunnuntainaamuna ja kuljeskelin metsän halki hankia pitkin mummulan suurille […]

Lue lisää

Maaliskuun talvea, hohtavilta hangilta sinisiin varjoihin

Suomen kesä ja talvi tuovat meille kaksi aivan erilaista maailmaa: Kesän pitkät valoisat päivät ja talven toisaalta hämärät lyhyet päivät, mutta toisaalta sädehtivät kirkkaat päivät. Auringon noustua taivas on kevättalvella syvän sininen. Se heijastaa värinsä myös lumen varjopaikkoihin ja saa lumenkin hohtamaan sinisenä. Juuri noina kirkkaina päivinä sävykontrasti valkean lumen ja syvien varjojen välillä kasvaa […]

Lue lisää

Lumiukko pihan vahtina

Suomessa elää edelleen luonnonvarainen lumiukko. Nykymuotoisia kolmen pallon lumiukkoja on pyöritelty Suomessa ainakin 1800-luvulta alkaen, ilmeisesti etupäässä leikkimielellä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura järjesti vuonna 1928 kirjoituskilpailun, johon saapuneiden vastausten mukaan lumiukon teko oli aikansa hauskin talvileikki. Tiedetään kuitenkin, että Brysselissä on jo vuonna 1511 tehty pornografisia ja poliittisilla merkityksillä ladattuja lumiukkoja. Klassinen porkkananenä yleistyi vasta 1900-luvun […]

Lue lisää

Talipallon kutsun kuulen

Istun keittiön pöydän ääressä ikkunan edessä ja tarkkailen lintulaudalla hääriviä talitiaisia. Mittari näyttää ikkunan pielessä kahtakymmentä pakkasastetta, ilmankos lasiruudun ulkopuolella ollaan ahkerina. Äiti kysyy, vieläkö laudalla näyttää olevan talia. Käyn aina entisen rasvan loputtua viemässä linnuille kattilan pohjalta jähmettyneet munkkirasvat, sillä yletän jo lumikasan päältä laittaa evästä lintulaudalle. En muista nähneeni tuolla lapsuudenkotini lintulaudalla käyneen […]

Lue lisää

Pyhäkoulussa pappilassa

Kun kello alkoi lähestyä aamupäivän kymmentä sunnuntaisin, pistimme palttoot päälle ja läksimme kävelemään suuntana puolen kilometrin päässä sijaitseva pappila. Siellä papinrouva Kirsti Niininen piti meille lähitalojen lapsille pyhäkoulua. Pappila oli minusta kaunis talo. Vaaleankeltaiseksi maalattu iso rakennus seisoi koivukujan päässä, etelä-pohjoissuunnassa. Näyttävän näköinen pääovi antoi suoraan koivukujaan päin, sen sijaan keittiön ovi aukesi talon päätyyn. […]

Lue lisää

Metsätonttujen Immin ja Ankin riemullinen kesäpäivä

Tuuli heiluttelee keveästi kielometsän kukkasia, jolloin valkeasta kielomerestä leviää huumaava tuoksu. Immin korviin kantautuu vienoa kellojen helinää, mutta hän ei jaksa avata silmiään, koska uni keinuttaa niin mukavasti. Lopulta Immi päättää avata silmänsä ja kurkkaa varovasti ulos nähdäkseen, ovatko toiset kielokeijut jo heränneet. Ovat! Joka kielon kukasta kurkistaa samanlainen iloinen kukkaiskeiju. Perhoset ovatkin jo odottamassa […]

Lue lisää

Soutuvenheellä Kiinaan

Jos nyt ei ihan Kiinaan, niin johonkin ainakin. Kotini keittiön ikkunan takana avautui pitkä, alaspäin viettävä pelto. Pellon reunan ja pihamaan erotti oja, joka oli kesällä aika olematon, mutta paisui keväällä meidän mielestämme pikku joeksi. Leikkimökkimme sijaitsi ojan lähellä, ja kun se tulvi, meillä oli rantamökki. Kaikkein hauskinta oli lähteä ns. soutelemaan tuolle joelle. Kaikki […]

Lue lisää

Pääsiäisviikolla

Palmusunnuntai, malkamaanantai, tikkutiistai, tänään on kellokeskiviikko, sitten kiirastorstai, pitkäperjantai, lankalauantai ja pääsiäinen kaksine pyhineen. Palmusunnuntaiaamuna ulko-ovella seisoi pieni, sievästi pukeutunut tyttö, joka huiskutteli virpovitsaansa. Hän oli opetellut hyvin lorun: Vilvon valvon tuoleeks telveeks, telveyttä tulevaks vuueks… Palkaksi hän sai suklaamunan jo ennestään melko täyteen koriinsa. Ensi vuonna tuo pikkutyttö tulee ehkä jo R:n kanssa virpomaan. […]

Lue lisää

Löylystä lumihankeen

Kuljen kapeaa lumista polkua kesämökin tuvasta saunalle. Ympärillä on niin pimeää kuin helmikuun alun illassa tapaa ollakin. Yhtäkkiä ajatus hypähtää aikaan vuosikymmenten taakse. Lauantai-illan pimennyttyä me kolme siskosta kipaisimme kapeaa lumista polkua pitkin metsän reunassa sijaitsevaan saunaan. Tuskin edes huomasimme kirkasta tähtitaivasta ja nousevaa kuuta. Saunan ikkunat loistivat kutsuvasti valoa, se oli meille majakkana. Jos […]

Lue lisää