Lapsen muistikuvissani hän oli pienehkö, laiha, jo vähän kaljuuntunut ristiverinen karjalaismies, tämä kulkukauppias Juho Niittyluoma. Hän ajoi mustalla miesten polkupyörällä, jonka tavaratelineellä oli hihnoilla kiinnitettynä vanerinen iso laukku. Laukku oli hänen kauppansa.
Jussi Niittyluoma myi seinävaatteita, täkänöitä, hetekan ja keinutuolin peittoja, pöytäliinoja sekä hartiahuiveja ja muita huiveja. Niittyluoma hankki myytäväksi laadukkaita tuotteita evijärveläisiltä ja muilta pohjanmaalaisilta kutomoilta. Laukkalan emännät muistelevat, että he ostivat Niittyluomalta pöytäliinoja lahjoiksi, mutta myös omaan käyttöön. Liinat olivat niin kestäviä, että ovat kuulemma vieläkin käytössä. Koska Jussilla ei ollut puhelinta, hän tuli heille lähinaapuriin soittamaan tavaratilaukset, muistelee Hakalasta Ilmari Sormunen. Jussin keiteleläisen veljentyttären mukaan hänen setänsä myymät tuotteet olivat tarpeellisia ja kysyttyjä, koska kauppoihin oli syrjäkyliltä pitkä matka eikä kirkonkylältäkään aina löytynyt tällaisia kudonnaisia.
Joillakuilla kiertävillä kauppiailla tavarat olivat matkalaukussa. Laukku oli sisältä suurempi kuin päältä näytti, ja siinä oli hyvässä järjestyksessä kaikkea mahdollista pientä tavaraa, kuten nappeja, nauhoja, hakaneuloja, kyniä, kampoja ja kortteja. Laukusta löytyi myös vaatetavaraa, naisille vaaleanpunaisia trikoisia ja miehille flanellisia alusvaatteita .
Vanhoina aikoina oli tavallista, että taloon poikkesi kerran pari vuodessa kulkukauppias. Hän kävi siis harvoin ja oli usein hyvin tervetullut. Kauppias nosteli tavarat laukustaan katseltavaksi ja pyysi jotain ruokaa, ehkä yösijaakin. Kulkukauppiaan kauppatavarat olivat usein pikkurihkamaa, mutta hänellä oli myös hyvin käyttökelpoisia tuotteita, sillä laukusta saattoi löytyä kankaita, nenäliinoja, käsineitä, huiveja, vöitä, koruja, saippuoita, peilejä ja neuloja. Hänellä voi olla myös tarvekaluja, joita kaupasta ei saanut vaivatta. Kulkukauppiaiden hinnat olivat halvemmat kuin kiinteissä puodeissa, ja he kiersivät matkoillaan myös kaupattomille syrjäkylille. Kaupanteon ohella kulkukauppiaat olivat kylien perukoilla merkittävä tietolähde, koska he välittivät tietoa myös ajan tapahtumista.
Kulkukauppiasluvan sai vain yhteen lääniin. Niittyluoma kierteli pyörällään pitkin pitäjää ja yöpyikin joskus matkareittinsä varrella olevissa taloissa. Lapsilisien ja eläkerahojen tulopäivänä Niittyluoma parkkeerasi pyöränsä milloin Laukkalan milloin Saarelan postin pihalle ja oli siinä valmiina palvelemaan asiakkaita.
Laukkalassa kiertää seuraava tarina, liekö totta vai ns. urbaani legenda. Kulkukauppiaamme saapui jo pimenneessä illassa erään talon pihaan ajatuksenaan kysyä yösijaa. Hän kolkutti oveen. Sisältä kysyttiin, kuka kulkija on. Kulkija vastasi: Tiällon yks näläkänen. Niittyluoma oli nimittäin entiseltä karjalaiselta nimeltään Nälkänen.
Joskus 1960 – 1970-luvulla maaseudulla, kuten Laukkalassakin liikkui uudemman polven kulkukauppiaita. He poikkesivat taloihin kauppaamaan tauluja ja pölynimureja, mattoja ja kelloja. Myös talojen ilmakuvia ja tietokirjasarjoja kaupiteltiin. Sormusen Ilmari kertoi, että 1960-luvulla heillekin tuli huonekalukauppiaita Pohjanmaalta liki kuukausittain tarjoamaan tuotteitaan. Nämä kauppiaat toimivat kuten edeltäjänsä, mutta eivät tarvinneet yösijaa. He ajoivat autolla ja nukkuivat kirkonkylän matkustajakodissa.
Isäni Imppo oli ostanut uuden olohuoneen maton kiertävältä mattokauppiaalta, joka otti vaihdossa entisen. Kyllä Laina-rouva ripitti miehensä saatuaan tietää asiasta. Isä oli nimittäin ostanut ohuen, kehnon maton ja antanut kauppiaalle meidän ison hyvän villamaton.
Mieheni Pertsa kertoi puolestaan, miten hänen lapsuudenkotiinsa Jyväskylässä tuli pölyimurikauppias, joka sai myytyä imurin äidille taitavalla esittelyllään. Toisen kerran heille tuli sohvakauppias, jolta perheeseen ostettiin puna-harmaa vuodesohva. Lähiviikkoina sitten selvisi, että jokaiseen naapuriin oli ilmestynyt samanlainen sohva eli kauppias oli myynyt niitä puna-harmaita koko autolastillisen.
Silloin tällöin ovikelloa soittaa ns. kuuroja ja mykkiä ulkomaalaisia lappu kourassa, ja he kaupittelevat valokopioita tauluina ja muuta pientä rihkamaa. Laukkalan taloissa kuulemma kiertää nykyisin autoilla kauppiaita, jotka myyvät elintarvikkeita, mm. suolakurkkuja viiden kilon peltiastioissa, myös rukkaskauppias ilmestyy pihaan silloin tällöin.
Eräs jyväskyläläinen rouva kertoo kiertäneensä jo vuosikausia vanhusten palvelutaloja Keski-Suomessa, Etelä- ja Pohjois-Savossa sekä Pohjois-Karjalassa kauppaamassa vanhuksille kiristämättömiä alusvaatteita, kuten laamapaitoja, kiristämättömiä sukkia ja lahjealushousuja. Tämän kauppiaan mukaan ostotapahtuma on iloinen sekä hänen tuotteista saamansa palaute myönteistä, siksi hän jatkaa edelleen myyntimatkojaan.
Kulkukauppiaat ovat kokeneet uuden tulemisen 2010-luvulla. He kiertävät kaupunginosittain talosta taloon. Meillekin yritysten kiertävät myyntimiehet ovat käyneet kaupittelemassa Lappeenrannassa mm. ikkunoita, tiilikaton huoltoa ja talon yläpohjaan puhallusvilloja. Kauppamies ilmestyi myös Laukkalassa keittiöömme, kun olimme nyt syyskuussa käymässä entisessä kodissani. Hän esitteli uusien komposiittiputkien vaihtamista vanhojen vesiputkien tilalle. Jotkut näistä myyntimiehistä ottavat etukäteen puhelimitse yhteyttä ja sopivat tapaamisajan. Heidän tultuaan taloon kauppoja sitten hierotaan keittiön pöydän ääressä tuntitolkulla. Näiden myyntiedustajien taktiikkana on usein, että ostopäätös pitää tehdä siltä istumalta. Eivät he ole huijareita, mutta heidän hintansa voi olla huomattavasti korkeampi kuin alan liikkeistä saatavilla tuotteilla ja palveluilla. Yritysten on nykyisessä suhdanteessa pitänyt ottaa käyttöön uudelleen vanhoja keinoja, kuten nämä ”kulkukauppiaat”. Ilmeisesti kauppoja on syntynyt hyvin, sillä koko ajan tulee uusia tuotteiden tai palvelujen tarjoajia ovelta ovelle -systeemillä.
”Raskasta laukkua kantaen kulkukauppias näin taivaltaa, tie on pitkä ja kuoppainen, mutta kauppa kyllä kannattaa…”
Kirjoittaja on lähtöisin Pielavedeltä Laukkalasta. Hän on työskennellyt Lappeenrannassa Saimaan ammattikorkeakoulussa suomen kielen ja viestinnän lehtorina. Sirpan motto on, että asioilla on taipumus järjestyä.