Jouluvalmistelut 1910-luvulla Kortesalossa

kynttilä valo lumi joulu)
Kuusi pystytettiin tupaan, ja siinä oli kotitekoiset kynttilät. Kynttilät tehtiin lampaantalista, jota oli taloissa kerätty ja säästetty tätä varten. Ensiksi tali sulatettiin jossakin purkissa. Lankoja kastettiin siinä sulassa talissa, että niistä saatiin öljysydämiä.
Lampaantalikynttelit pantiin joulukuuseen narulla kiinni. Kahden tai kolmen kynttilän pöytäkyntteliköt tehtiin laudasta tai muusta puusta. Pöytäkynttelikkö vuoltiin puusta, siihen tehtiin sijat, joihin sitten kotilampaantalikynttelit istutettiin. Kynttilä saatettiin laittaa myös pottuun tai nauriiseen, koska niihin oli helppo tehdä kolo kynttilälle.
Huoneet pestiin ihan puhtaaksi joulua varten. Kortesalossa ei ollut tapana pitää mattoja tuvan lattialla, mutta jouluksi tupaan haettiin olkia. Oljet kopisteltiin, että niistä ei tullut enää yhtään pölyä ja leikattiin tähkät pois. Oljet pantiin tuvan lattialle niin kuin matto, riviin nätisti yhennepäin ja sitten kahtoen käveltiin, etteivät ne sotkeennu.
Joulua alettiin valmistella jo hyvissä ajoin, ja tehtiin suursiivoukset niin kuin nytkin. Äiti teki jouluvalmistelut samalla tavalla jo paljon etukäteen niin kuin nykyäänkin (1970-luvulla siis). Äiti paistoi ison kinkun uunissa ja oli laatikoitakin, lanttulaatikkoa ja porkkanalaatikkoa ja muuta uunissa paistettua, ja sitten äiti keitti hillapuuroa. Mutta sitä sokeriahan sitä ei ollut. Saa sanoa, että sokerijauhoa ei juuri ollut, koska ei ollut rahaa ostaa sitä. Lapsille ei annettu kahvia ollenkaan, ei mallattukaan.
Joulusauna kuului tietenkin jouluaattoon. Joulupuuro syötiin aattona, ei se riisistä ollut, vaan keitettiin kaurapuuro. Jouluevankeliumi luettiin jouluaattona, isä luki tahi äiti, kumpi tahansa sen luki ja sitten laulettiin joululauluja.
Kortesalosta on kolmekymmentä kilometriä kirkolle, ja sen vuoksi väki ei voinut käydä joulukirkossa. Joulunpyhinä kotona luettiin ja laulettiin.  Joulupäivänä ei lähdetty mihinkään kotoa, vasta tapani-iltana kello kuuden jälkeen sai lähteä. Silloin nuoret ottivat hevosia ja lähtivät tapania ajamaan.
Kertojana oli Tyyne Varis s. 23.5.1902. Haastattelin häntä Laukkalassa 10.1.1978 proseminaarityötäni varten savon murteen takia, mutta itse asiassa sainkin kosolti samalla tallennettua perinnetietoa.
Kirjoittaja on lähtöisin Pielavedeltä Laukkalasta. Hän on työskennellyt Lappeenrannassa Saimaan ammattikorkeakoulussa suomen kielen ja viestinnän lehtorina. Sirpan motto on, että asioilla on taipumus järjestyä.
Kirjoittaja on lähtöisin Pielavedeltä Laukkalasta. Hän on työskennellyt Lappeenrannassa Saimaan ammattikorkeakoulussa suomen kielen ja viestinnän lehtorina. Sirpan motto on, että asioilla on taipumus järjestyä.

Kommentit

  • Maritta Kärkkäinen

    Vanhan ajan joulun kuvauksesi lämmitti mukavasti. Hyvää Uutta Vuotta :)

    • Sirpa Ruotsalainen-Niskanen

      Kiitos Maritta. Oman kylän emäntää oli mukava jututtaa ja kuunnella hänen muisteluksiaan. Kertoiko mummosi sinullekin tuollaisia tarinoita entisajan joulun valmisteluista?
      Kiitän ja toivotan myös sinulle onnellista ja hyvää alkanutta vuotta!

Jätä kommentti

*