Kyllä Laukkalassa on ahkeraa väkeä!

Kylä ei ole iso, mutta näemmä täynnä energistä väkeä! Sen sain huomata, kun poikkesin käymään Laukkalan urheilukentällä kuultuani sieltä koneiden ääniä. Kentällähän oli täysi meno päällä: kolme traktoria, monta moottori- ja raivaussahaa sekä ihmisiä vauvasta vaariin. Haravat ja lapiot heiluivat, isot koneet tekivät isot työt.

En edes tiedä, miten monta päivää tai viikkoa talkoot olivat jatkuneet, mutta paljon kentällä oli saatu aikaan. Alkukesästä kävelin juuri tuolla entisellä pesäpallokentällä. Se kasvoi korkeaa heinää ja männyntaimia, lisäksi korkeat lepät ja nuoret petäjät reunustivat kenttää.

Nyt petäjät kaatuivat kovalla ryskeellä ja leppäpuskat saivat kyytiä, kun traktorit kuljettivat ne kasoihin kentän päätyyn. Laukkasen Juhan punainen keihäänheittomatto rupesi pikkuhiljaa paljastumaan maakerrosten alta ja kuularinki toiselta puolelta kenttää. Olipa todellinen tekemisen meininki!

Punainen huussikin löytyi lepikosta. Esiin tuli myös kärryjä, joilla aikoinaan vedettiin kalkkiviivoja pesiskentälle, vain pesäpallotuomarin koppi oli tuhoutunut vuosien mittaan.

Kun lasten urheilukouluilta koitti kahdeksas heinäkuuta, kenttä oli kuin silmänsä pessyt, ei sitä entisekseen tuntenut. Entisessä buffettirakennuksessa oli kahvia tarjolla kuin ennen vanhaan. Tai ennen vanhaan sen luukulta myytiin limpparia ja karkkia, jotka tekivätkin kauppansa.

Harmillisesti pari päivää ennen urheilukoulua satoi rankasti, mikä teki kentästä upottavan ja märän. Tosin lasten into oli niin kova, että tuskin he edes huomasivat märkyyttä.
Kentälle toivoisi lähivuosiksi lisäkäyttöä, ovathan ahkerat kyläläiset tehneet liki uskomattoman työn kunnostaessaan kentän, joka oli nukkunut ruususen unta kaikessa rauhassa vuosikymmeniä.

Jätä kommentti

*