Leikkimökilläkin on ikänsä

Keitettiin iltapäiväkahvit ja pantiin siivut lettivehnästä pöytään. Poimulehden lehdet sopivat siihen tarkoitukseen oikein hyvin, niitä oli leikkimökin vieressä ojan penkalla. Siskollani ja minulla oli pienet somat kahvikupit pullalautasineen, oli sokerikko ja kermakkokin katettuna mökin pöytään. Vierasta enää puuttui.

Meidän talon kohdalla oli sopivasti Pirttisaaren tytär odottamassa linja-autoa. Hänet pyysimme kylään. Hän suostui mukaan leikkiin ja lähti juomaan ns. kahvit. Pitäisikin kysyä, muistaako hän itse tuon tapahtuman.

Leikkimökki oli rakennettu kaiketi meidän tyttöjen ollessa pieniä, koska minulla ei ole muistikuvaa rakennusvaiheista. Mökki pihamaan nurkassa oli aika tilava, ikkunat etelään ja länteen. Ikkunoissa oli ruutuverhot, ne sai vetää eteen, jos sisällä vallitsi leikisti yö. Huonekaluina oli joitain kaappeja sekä hyllyjä pöydän ja tuolien lisäksi. Pöydällä oli aina liina ja maljakossa kukkia, lattialla värikäs räsymatto.

Mökissä oli soma kuisti, jossa kaksi penkkiä. Humala kiersi kuistin pystypalkeissa. Oviaukko mökkiin ja kuistille oli niin matalalla, että aikuisen piti muistaa kumartua, ellei halunnut kuhmuja päähänsä.

Meidän tytöillä oli nukkeja tavattoman paljon, niistä osa pääsi leikkimökkiinkin kesän ajaksi. Jokaisella kolmella tytöllä oli myös samanlaiset puiset nukenvaunut, sängyistä ei ole muistikuvaa. Perheleikit olivat siis tavallisimmat, mutta muistaakseni kerran leikimme siellä koulua Tenhulan Lean ollessa opettajana.

Seuraava sukupolvi eli sisareni Ailan lapset leikkivät kesälomillaan 1980-luvulla mummolassa, mutta ne olivat varmaankin erilaisia leikkejä kuin meidän aikamme lapsilla.
Vuosien kuluessa seiniä ja kattoa maalattiin, mökin ulkopintakin sai uutta väriä. Lattia sai uusia kerroksia, sen huomasimme mökin purkuvaiheessa. Isämme oli jossain vaiheessa laitattanut lattiaksi jotkin uralliset laudat. Ne olivat hankalat lakaisijan kannalta, sen sijaan sileältä lattialta roskat lähtevät leikiten.

Muutaman lähivuoden olimme jo ajatelleet leikkimökistä luopumista, se kun näytti jo vanhalta ja kallistuneelta. Tänä kesänä se tapahtui: mökki purettiin viimeistä lankkua myöten sorkkarautaa apuna käyttäen. Purkutavaraa kertyi kaksi peräkärryllistä, ne ajettiin jäteasemalle.

Yllättävin löytö oli lattian alla, tosin siellä ei ollut aarretta. Sen sijaan havaitsimme, että mökin alle oli vuosikymmenten aikana viety piilon suojaan rikkoutuneita astioita. Oli lasin ja pullon kappaleita, oli posliinilautasten palasia, rautaesineitä ja valtavasti rautanauloja. Aina kun käänsin lapiolla maata entisen lattian alta, niin jotain tuli saaliiksi. Oli aurinkolasit ja oikea vanhanajan silitysrauta, sellainen hellalla kuumennettava.

Leikkimökistä on enää jäljellä nostalgiset muistot. Mökissä olleet huonekalut ja astiat siirsin jo hyvissä ajoin turvaan ulkorakennukseen. Siellä on nyt leikkinurkkaus, jossa minä tai joku muu voi käydä leikkimässä, jos siltä tuntuu. Tuohon samaan kohtaan lautaladon nurkkaan teinkin noin kymmenvuotiaana oman leikkikodin. Tila eristettiin huoneen tapaiseksi seinäksi ladotuilla puulaatikoilla, ja sinne meni jopa oma ovi ladon takaseinältä. Leikinkö siellä sitten koskaan, ei ole muistikuvia. Muistan vain vaaleanpunaiset suokukat, joita minulla oli maljakossa kesäkuussa.