Lintujen konsertti on parhaimmillaan, koko metsä soi! Reviirejä vallataan ja niistä kuulutetaan kovaan ääneen. Linnunpönttöjen pitäisi siis olla puissa jo odottamassa muuttomatkalaisia.
Viime kevätkesällä minulta meni pönttöjen tarkastus Laukkalassa vapaa-ajan talon pihapiirissä vähän myöhäksi eli toukokuun puoleen väliin.
Kiipesin terhakkana tikkaita pitkin siivoamaan ensimmäistä pönttöä. Avasin pöntön etuluukun, mutta suljin sen oikein nopeasti anteeksi pyydellen, sillä pöntössä istui sinitiaisemo kaikessa rauhassa hautomassa. Onneksi pönttö ei ollut sitä mallia, joka puhdistetaan avaamalla pohjaluukku! Lopetin pönttöjen tarkastuksen siihen paikkaan. Linnunpöntöt lienevät olleet ihan asumiskelpoisia, sillä tuon sinitiaisen lisäksi toisessa pöntössä pesi pian talitiainen ja kolmannessa kirjosieppo.
Kotipihan pöntöt puhdistimme tänä vuonna jo maalis-huhtikuussa. Yhdestä otettiin vanha pesä pois, pari pöntöistä oli tyhjiä ja neljäs pönttö oli toiminut lintujen vessana, joten se piti puhdistaa hyvin.
Mökillä on neljä pönttöä pihapiirissä, niissä on ollut kirjosieppoja ja tiaisia. Lähimetsässä on puukiipijän kulmikas pönttö, sen lintu olikin ottanut omakseen viime kesänä. Metsäaukean laitamille nosteltiin toukokuun alkupäivinä kolme pikkulintujen pönttöä lisää ja toivoteltiin uudet asukkaat tervetulleiksi.
Nykyisellä kotoseudullani on ruvettu suosimaan salmiakkikuvion mallisia pönttöjä, kaupunki on ostanut niitä metsiinsä kymmenittäin. Pesintätuloksista en ole vielä kuullut. Kaupunki on laittanut myös sorsille pönttöjä hulevesilammikolle. Pitkiä heinäpönttöjä on ollut pari kolme vuotta, mutta niidenkään pesimisistuloksista en tiedä.
Joskus menneinä vuosina linnunpönttöjen piti olla korkealla. Minä kiipesin niihin mahdottoman pitkiä tikkaita myöten. Nykyisin neuvotaan laittamaan pöntöt puolestatoista kahteen metriin, mikä helpottaa niiden siistimistä, kullekin linnulle on tosin oma suosituskorkeutensa. Pöntöistä on tullut vuosien myötä koko ajan helpommin avattavia, ilmeisesti kehitys kehittyy.
Serkkupoika oli saanut pöllönpönttöönsä asukkaaksi helmipöllön – siinäpä ilon aihetta kerrakseen. Olinkin kuullut helmi-maaliskuun vaihteessa helmipöllön puputusta juuri siltä suunnalta.
Eräällä ulkoilualueella on linnunpönttöseinä, jossa on esitelty 14:lle eri linnulle sopiva pönttömalli. Kuvassa nro 1 sopii helmipöllölle, 2 tuulihaukalle, 3 kottaraiselle, käenpiialle, varpuselle ja tervapääskylle, 4 koskikaralle, 5 harmaasiepolle ja västäräkille, 6 pikkuvarpuselle, 7 isokoskelolle ja lehtopöllölle, 8 puukiipijälle ja 9 leppälinnulle.
Eivät kaikki linnut pönttöjä tarvitse. Vapaa-ajan talomme räystäskourun nokkaan oli harmaasieppo tehnyt pesänsä ja poikasensa. Onneksi toissa kesä oli kuiva! Mökkinaapurini puolestaan auttoi harmaasieppoa. Hän oli lisännyt katon löytämäänsä onttoon puupölkkyyn ja kiinnittänyt tämän avosuisen asumuksen pihapuuhun viime kesänä. Se olikin ollut mitä mainioin harmaasiepon pesä, josta lähti aikanaan viisi poikasta maailmalle.
Lapsuudessani meillä kotona ei ollut yhtään linnunpönttöä, lintuja oli kyllä pihapiiri täynnä. Useitakin räystäspääskyjä pesi talomme räystään alla, lisäksi ladon katossa ja korkeassa aitassa oli pääskynpesiä, samoin pääskynkakkoja lattialla. Tummat, pilkulliset kottaraiset kuuluivat ennen aikaan joka maalaistalon pihapiiriin. Anoppilassani näin kottaraispönttöjä pihan haapapuissa, ja olikin hauskaa seurata touhukkaiden kottaraisten puuhia.
