Lumiukkojen aikaan

Nina ja lumiukkoHei, Kuuraparta, lumiukko valkoinen
mustahampainen, nenä keltainen,
teimme porkkanasta sen!
Saat tästä vanhan silinterin
päähän paljaaseen. —
Tutussa laulussa kuvataan, miltä perinteinen lumiukko näyttää: nenä on tehty porkkanasta, silmät hiilistä ja päähän laitetaan silinterihattu. Mistä minä sen silinterin olisin lapsena ottanut, ei sellaista ainakaan meidän isällä ollut. Lippalakkia se piti ja talvella karvareuhkaa.
Suojasäitä oli lapsuuden muistikuvissani aika harvoin. Ennemminkin palautuu mieleen paukkupakkasia. Joskus sentään päästiin nuoskalumilla leikkimään ja tehtiin pullevamahainen ja pönäkkä ukko. Sille pantiin pipo päähän ja kaulaliina kaulaan, ettei yskä yllätä. Kammarin uunista haettiin hiiliä silmiksi ja hampaiksi sekä palttoon napeiksi. Äiti antoi suuren porkkanan nenäksi, kyllä sillä ukon kelpasi ilmoja haistella.
Koska säät eivät olleet ennen niin vaihtelevia kuin nykyisin, lumiukkomme seisoi pitkään ja topakasti paikallaan talon eteläpuolella ja katseli hiilisilmillään maantietä pitkin kulkevia. Se ei luultavasti osannut uneksiakaan lentomatkasta, jollaiselle jouluaaton klassikkoanimaation Lumiukko pääsee.
004
Omat lapseni saivat pieninä ollessaan itkeä monta itkua, kun lumirakennelmat eivät kestäneetkään päivää paria kauempaa. Koko perheen voimin pyöriteltiin suuria palloja ja työnnettiin ne keskelle etupihaa. Ahkeran uurastuksen tuloksena lumimöykyt alkoivat muistuttaa hevosta. Lopuksi laitettiin lämmin peitto satulaksi hepan selkään, ettei ratsastajan peppua palella. Yhä uudelleen rakensimme      toiveikkaina lumihevosia, ja yhä uudelleen ne sulivat ennen aikojaan.
Joulun edellä näin lumiukon sijasta kadun varrelle tehdyn lumiakan tai ei se akka ollut vaan nainen. Olivatkohan teekkarit olleet asialla, koska yliopisto on siinä ihan lähellä… Luminaisesta oli tehty oikein muodokas: isot rinnat ja kaareva lantio. Ihan rupesi ohilkulkijaa naurattamaan. Hyvän mielen luominen lieneekin ollut rakentajien tarkoitus!

Sirpa Ruotsalainen-Niskanen
Kirjoittaja on lähtöisin Pielavedeltä Laukkalasta. Hän työskentelee Saimaan ammattikorkeakoulussa suomen kielen ja viestinnän lehtorina ja opettaa liiketalouden yksikössä tulevia tradenomeja. Sirpan motto on, että asioilla on taipumus järjestyä.

Jätä kommentti

*